Mikään ei piristä onnetonta ratsastajaa

Meillä on Nallen kanssa pulma. Hän on mitä mainioin hevonen, kevyt, kuuliainen ja herkkä-mutta vain noin 25minuuttia kerrallaan. Hevosilla ei varmaankaan voi olla dissosiaatiohäiriötä. Jokin hirveä sivupersoona kuitenkin ilmestyy heppani nahkoihin. Yleensä tämä tapahtuu muutamien laukkojen jälkeen. Ja sitten ei onnistu enää mikään.

Kiitos kuvista Emmalle <3


Ratsastin tänään Seppon kouluvalmennuksessa jälleen kerran itseni ikuiseen häpeään ja kadotukseen. Alku oli hyvä, niin kuin jo kahden viikon ajan tähän asti. Jälkimmäiset 35minuuttia tunnista olisin yhtä hyvin voinut tunkea tikkuja kynsien alle. Ennen kuin avaan tuntemuksiani enempää, haluaisin kertoa päivästäni noin yleensä.

Perjantai on aina mukava päivä. Viikonloppu häämöttää ja oppilaatkin ovat tavallisesti hyvällä tuulella. Jo ensimmäisellä välkällä löysin jääkaapista palasen kinuskikakkua. Mikä tuuri! Kukaan opehuoneen muista loppasuista ei ollut tuon pikkuisen aarteen olemassaoloa arvannut.

Joku kyseli tulevasta työmatkasta. Tosiaan, parin päivän päästä pääsen nauttimaan keväisen Zagrepin kulttuurista seitsämän ihanan abiturientin kanssa. Tuossa Helsingin kokoisessa kaupungissa on ravintolaruoka halpaa ja kokonainen ostoskatu shoppailuhimojani tyydyttämässä. Kylläpä onkin hyvä fiilis.

Hyvän lounaan päälle siemaisin työkaverin keittämät täydelliset kahvit ja suuntasin opetushommiin. Sain ilokseni todeta, että yrittäjyysryhmän tekemä tarjous Kuhmoisten yrittäjille on mennyt läpi. How great is that!  Iltapäivällä kierrätin vielä mukavaa uutta lukiolaista meidän tiloissa. Hyvän fiiliksen kruunasi ehdottomasti se, että sain ennen lähtöä käteeni kirjeen, jonka mukaan minut on valittu vakinaiseen virkaan tänne unelmatyöpaikkaani. Päivää voisi kutsua siis täydelliseksi.

Vain hevosihminen voi todella ymmärtää, miten puoli tuntia epäonnistumista ratsastusvalmennuksessa voi pyyhkiä kaiken positiivisen ja hyvän tiehensä. Päivä on pilalla. Yritin hyväksi havaitulla korjaussarjalla: jäätelöllä ja cheddarjalopenoilla kääntää kurssia. Ei auta. Yksi mokoma juustokökönen meni vielä putoamaan lavuaariin. Naapurin lapsi oppi varmaan monta uutta sanaa.

Ja huomenna. Aion olla heppani selässä jo ennen päiväheiniä ratsastamassa onnistuneesti ne ihan samat yksinkertaiset tehtävät kuin tänäänkin. Ja sitten voin olla taas maailman onnellisin.

Ihana tamma myynnissä!

Blogiani seurannut muistaa varmaan Iinan kauniin nelivuotiaan Meea-tamman (i: Logan, säkä n. 167 cm). Iinan hevosluku kasvaa pian kolmeen, kun Minni varsoo ja aika ei tahdo riittää tälle söpöläiselle. Nyt Meea etsii uutta aktiivista kotia. Hintakaan ei päätä huimaa.

Meea on nyt opetellut ratsun alkeita ja on oikein kehityskelpoinen nuori hevonen. Annan mielelläni yhteystiedot, jos joku olisi hevosta vailla. Tässä pari kuvaa eiliseltä.

Heppa on kotona

Nyt pitäisi varmaan analysoida tarkasti ratsutuksen antia. Olen vain kertakaikkiaan niin kuoleman väsynyt, että saatte tyytyä melko lyhyeen selontekoon. Ja tässä se tulee.

Myös Miksu koki Nallen etenkin aluksi aika haasteellisena nuorena hevosena ja töitä on jouduttu paiskimaan ihan urakalla. Etenkin loppuajasta valoa tunnelin päässä alkoi kuitenkin näkyä. Hevosta on ratsastettu nyt aika paljon perusistunnassa ja jonkin verran gramaneilla. Tälläiset ohjeet sain myös kotiharjoitteluun.

Itselleni koko koulutusjakson tärkein osuus tuli tänään, kun kipusin itse selkään. Jouduin tunnustamaan, että kuukausi kuukaudelta olen muuttunut laiskemmaksi ja mukavuudenhaluisemmaksi ratsastajaksi. Nyt pitää oikeasti alkaa ratsastamaan tarkasti, itseään säästämättä ja "mutkissa oikomatta". Yksin kun treenaa, antaa itselleen helposti luvan helpottaa tekemistä. Mutta nyt loppuu lusmuilu. Missään tapauksessa en aio antaa meidän palata entiseen.

Nyt lähdetään rakentamaan kuntoa itselle ja hepalle lisää massaa. Meillä on mennyt sikäli väärinpäin, että Nalle on kovassa treenissä laihtunut ja meikämanne vaan lihonut kotisohvalla :D Ratsastus on koordinaatiolaji ja ihan oikein sain kehotuksen alkaa kuntoilla. Harjoitusravi ei SAA tuntua näin pahalta.

Ratsastin tänään Nallella alle puoli tuntia ennen kuin lähdimme ajelemaan kotia kohti. Miksu antoi samalla muutamia neuvoja ja kyllä siellä pari ihan kelvollista pätkää tuli. Hevonen väistää pohjetta, odottaa ja lyhenee huomattavasti paremmin kuin aikaismemin. Edelleen se suuttuu, jos kaasu ja jarru ei sen mielestä ole balanssissa, mutta kaikenkaikkiaan ratsastus ainakin hetkittäin oli tänään ihan mukavaa.

Tässä pieni videopätkä.

Summa summarum. Pitänee ilmoittautua johonkin vakkarikouluryhmään ja Sepon valmennuksissakin olisi hyvä mennä hetki vain koulua. Katsotaan, jos Miksu ainakin aluksi täällä käydessään testaisi Nallen asetukset selästä käsin. Eiköhän tästä vielä ratsuhevonen tule :)

Puuh

Täytyy kyllä sanoa, että hevonen on nyt päässyt ratsutukseen kreivin aikaan. Olen ollut ihan kamalan väsynyt kaikkien työjuttujen kanssa. Täytyy kyllä silti sanoa, että ilman omaa heppaa ei ole ainakaan mun kohdalla mitään elämää. Toisaalta tauko tallilla käymisestä ja ratsastuksesta lisää motivaatiota. Tuskin maltan odottaa, että Nalluri palaa kotiin sunnuntaina.

Ratsutusjakso on varmasti ollut sekä kuskille että hevoselle työläs. Varovaista edistystä on kuitenkin nähtävissä. Nallen haasteellisuus piilee siinä, että se on iso ja vahva, mutta samalla tietyllä tavalla herkkä.

Voi kuinka ikävä mulla sitä on. Ja oispa jo kesä :)

Laittelen ensi viikolla sitten fiiliksiä, kun heppa on koeajettu.