Eilen hyppäsimme Riders Innissä luokat 90 ja 100 cm. Nalle, joka ei koskaan kieltele tai juurikaan katsele esteitä, yllätti minut täysin jäämällä jumittamaan yhteen kaarteeseen. Sarjan a-osa tuli kyllä aika nopeasti kaarteen jälkeen ja este oli tkaunis ja kiiltävä näyttävine johteineen, joten ehkäpä siinä selitys kummalliselle reaktiolle. Hämmennys saatiin onneksi taltutettua pienellä rauhoittelubreikillä, mutta kiellon lisäksi yliaikavirheitä tuli kokonaiset seitsemän. Olin rataan kuitenkin tyytyväinen. Etenimme sujuvasti eikä hyppypaikka tullut kertaakaan samalla tavalla juureen kuin viime kerralla. Parasta kaikessa oli myös se, ettei kummallakaan radalla tullut yhtään puomia alas, vaan hevonen hyppäsi todella tarkasti ja korjasi jopa pari omaa virhettäni :)
Metrin luokassa hyppäsimme perusradan nollilla, mutta uusinnassa sorruin itselleni todella epätyypilliseen virheeseen. Myönnän ratsastaneeni ihan tarkoituksella vinon tien, koska tarkoituksena oli tehdä tiukka käännös oikealle heti hypyn jälkeen. Joku sisu siinä sitten kuitenkin meni kaulaan. Nalle oli ihan menossa, mutta käänsin kuitenkin jostain syystä hevosen pois. Todella typerä moka ihmiseltä, joka yleensä aina ratsastaa tolppien väliin. Tein voltin ja uuden yrityksen. Loppuradan hyppäsimme muuten virhettömästi. Nalle tuntui tosi hyvältä ja todennäköisesti kauden viimeisistä kisoista jäi oiken hyvä fiilis.
 |
| Ehkä vinoja linjoja pitää vielä treenata. Toisella yrittämällä onnistui tällä kertaa :) |
Voltin päälle rapsahti jälleen jokunen yliaikavirhe ja olimme tuloksissa puolenvälin hujakoilla. Videota ei tällä kertaa saatu ja kuvatkin ovat vähän epätarkkoja.
Ai niin. Jos joku on epätyypillistä niin se, että meikäläinen ratsasti viikko sitten koulukisoissa ensimmäistä kertaa about viiden vuoden tauon jälkeen. Kannuksetkin kasvoivat melkein sammalta ja harjoitusravissa en ole istunut miesmuistiin, mutta niin vain napattiin Kirjonurmen tallin tuntihevosen Utun kanssa senioreiden seuramestaruushopeaa. Tässä kuva Utusta, viime syksyltä. Utu sai tuolloin toimia ensimmäisenä hevosena, jonka leveään selkään uskalsin kivuta ilman satulaa kuukausi polvileikkauksen jälkeen. Ihana hevonen <3
Tässäpä kuulumisia tältä erää. Loppuun kuva, joka jaksaa naurattaa. Yritin syyslomalla saada idyllistä kuvaa äidistä ja tyttärestä kävelyttelemässä koiraa rauhaisalla metsätiellä. Lopputulos näyttää lähinnä siltä, että olen väkisin kidnapannut joltain mummelilta fifin matkaani. Hertta-parka :D
