sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Poni

Hold your horses! Älkää soittako animaliaan, EVR:ään tai poliisille. Ratsastan tällä pikku kapistuksella ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa. Totisesti toivoisin olevani pienempi, niin kiva poni on meidän tallin  Taavi 7v.



Taavi on ketterä oppimaan. Joulun välipäivinä en onnistunut väistättämään häntä edes käynnissä. Tänään Taavi teki pari ihan kaunista väistöaskelta jopa ravissa. Me mennä kipsutamme pitkin maneesia. Valmentajan ääni tuntuu tulevan jostain kaukaa maan alta. Mitäs me hänestä. Kaviot vaan menevät tap tap ja pienet karvaiset korvat kääntyilevät kyselevästi: "Näinkö? Onko näin hyvä?"

Wels B-tyyppiä edustava Taavi on varmasti  vain reilu 120cm korkea. Sillä on kuitenkin kauniit, jopa hevosmaiset liikkeet ja täydellinen työmoraali. Sen selässä tuntuu, kuin osaisi ratsastaa. Siltä ei ole tuntunut vuosiin.

Etenkin nyt kipeällä kädelläni (sormi hajonnut) Nallen kanssa suhratessa on taas tuntunut työläältä kaikki. Nalppi liikkuu ihan kivasti, mutta on niin täynnä virtaa, että olen tyytynyt pysymään omalla mukavuusalueellani.

Niinpä hölkkäilemme päämäärättömästi ympäriinsä ja patsastelemme keskellä kenttää juoruamassa. Odotan, että sisäinen ponityttöni uinahtaisi ja tavoitteellisesti harrastava minäni heräisi horroksestaan.

Mutta siihen asti, pistän silmät kiinni ja olen taas 11-vuotias, kuten näissä kuvissa. Silloin muuten oli ryhti kunnossa ja istuntakin tiiviimpi kuin nykyisin, vaikka taisin ratsastaa koko kesän noissa kaksiraitaverkkareissa :D




torstai 5. tammikuuta 2017

Klinikalla taas

Kun taaksepäin selaa, alkaa erehdyttävästi näyttää siltä, että meidän elämä on yhtä klinikalla tai kisoissa ravaamista. Ihan näin ei onneksi ole. Minusta on vain tullut laiska kirjoittelija. Eilen kuitenkin käytiin hoidattamassa Laukaassa Nallen takapolvi. Tällä kertaa halusin lähteä ajoissa kahdesta syystä. Vaikka hevonen ei vielä selkeästi ontunut, oli se minusta huono ratsastaa ja oireet muistuttivat epäilemättä kesän vikalistaa. Hevonen taipui huonosti oikeassa kierroksessa ja liirasi takapäätä oikealle. Olen lisäksi kutsunut kiropraktikon meille nyt tammikuussa ja halusin hoidattaa muut vaivat huolellisesti ennen kuin lähdetään kartoittamaan, voisiko esimerkiksi selän liikkuvuudelle tehdä jotain.

Eläinlääkri muistutti takapään voiman tärkeydestä. Hyvä lihaksisto ennaltaehkäisee nivelvaivoja. Tänä talvena aionkin erityisellä tarkkuudella ratsastaa takapäähän lisää lihasta. Toivottavasti takapolvi pysyisi kunnossa!

Meillä käy tallilla todella hyvä eläinlääkäri-kiropraktikko, jonka hoidosta on ollut useammalle hevoselle apua. Nallekin tosiaan pääsee hänen käsittelyynsä. Olen pidemmän aikaa ihmetellyt, miksi Nallella on ajoittain vaikeuksia pyöristää selkää ja ottaa sitä kautta takapäätä alleen. Kesällä otettu valokuva havainnollistaa asiaa varmaan hyvin. Nämä ovat ensimmäiset esteet, mitä ylitettiin sairasusloman jälkeen.

Ensimmäisessä kuvassa hevonen tulee ihan hyvään hyppypaikkaan, mutta hyppää aivan selkä alhaalla, pelkästään takasilla ponnistaen.Hyppy on laaduton ja ratsastajallekin epämukava.


Pienen vertymisen jälkeen hevonen hyppää jo selkeämmin selän läpi. Kun Nalle hyppää oiken päin, tuntuu joskus siltä, että sillä voisi mennä miten isoja esteitä tahansa. 



Tässä kuva kisoista muutamaa kuukautta myöhemmin. Tässä hyppy on minusta optimaalinen selän pyöreyden suhteen. Toivottavasti saamme kiropraktikolta apua näihin pyöreysongelmiin ja muutenkin hevosen suorituskyky paranee.


Onkohan joku muukin kamppaillut selän liikkuvuuteen liittyvien ongelmien kanssa? Entä löytyisikö mäki- ja hankitreenin lisäksi hyviä vinkkejä takapään voimistamiseen?

Ai niin. Hennan ihana Nuppu on taas kotona ja pienen villivarsavaiheen jälkeen heppa näyttäisi palailevan kivasti treeniin. On kyllä ilo, että saan ratsastaa muillakin hevosilla, koska sitä kehittyminen todentotta edellyttää .Olen muuten päässyt mukaan myös mahtavaan ponivalmennusryhmään. Ratsastan siis hikihatussa koulua tallin poneilla kerran viikossa Miian valvovan silmän alla:D Kerrankin lyhyestä varresta on jotakin hyötyä. Katsotaan, jos saisin kuvia jostain pikkuratsusta tänne joku päivä ;)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Epätyypillisiä juttuja

Ensiksikin on sanottava, etten enää voi sanoa epätyypilliseksi sitä, että olen päässyt Nallella kisoihin. Tämä syksy on kyllä ollut varsin aktiivista kisojen kannalta. Tuntuu suorastaan uskomattomalta, ettei kuukauteen ole tarvinnut käydä edes klinikalla. Kesä-syksy-akselilla klinikkakäyntejä kertyikin kokonaiset neljä, joten sitä myötä on oikeastaan ihme, että taloustilanne antaa periksi kisoissa käymisen.

Eilen hyppäsimme Riders Innissä luokat 90 ja 100 cm. Nalle, joka ei koskaan kieltele tai juurikaan katsele esteitä, yllätti minut täysin jäämällä jumittamaan yhteen kaarteeseen. Sarjan a-osa tuli kyllä aika nopeasti kaarteen jälkeen ja este oli tkaunis ja kiiltävä näyttävine johteineen, joten ehkäpä siinä selitys kummalliselle reaktiolle. Hämmennys saatiin onneksi taltutettua pienellä rauhoittelubreikillä, mutta kiellon lisäksi yliaikavirheitä tuli kokonaiset seitsemän. Olin rataan kuitenkin tyytyväinen. Etenimme sujuvasti eikä hyppypaikka tullut kertaakaan samalla tavalla juureen kuin viime kerralla. Parasta kaikessa oli myös se, ettei kummallakaan radalla tullut yhtään puomia alas, vaan hevonen hyppäsi todella tarkasti ja korjasi jopa pari omaa virhettäni :)










Metrin luokassa hyppäsimme perusradan nollilla, mutta uusinnassa sorruin itselleni todella epätyypilliseen virheeseen. Myönnän ratsastaneeni ihan tarkoituksella vinon tien, koska tarkoituksena oli tehdä tiukka käännös oikealle heti hypyn jälkeen. Joku sisu siinä sitten kuitenkin meni kaulaan. Nalle oli ihan menossa, mutta käänsin kuitenkin jostain syystä hevosen pois. Todella typerä moka ihmiseltä, joka yleensä aina ratsastaa tolppien väliin. Tein voltin ja uuden yrityksen. Loppuradan hyppäsimme muuten virhettömästi. Nalle tuntui tosi hyvältä ja todennäköisesti kauden viimeisistä kisoista jäi oiken hyvä fiilis.

Ehkä vinoja linjoja pitää vielä treenata. Toisella yrittämällä onnistui tällä kertaa :)

Voltin päälle rapsahti jälleen jokunen yliaikavirhe ja olimme tuloksissa puolenvälin hujakoilla. Videota ei tällä kertaa saatu ja kuvatkin ovat vähän epätarkkoja.




Ai niin. Jos joku on epätyypillistä niin se, että meikäläinen ratsasti viikko sitten koulukisoissa ensimmäistä kertaa about viiden vuoden tauon jälkeen. Kannuksetkin kasvoivat melkein sammalta ja harjoitusravissa en ole istunut miesmuistiin, mutta niin vain napattiin Kirjonurmen tallin tuntihevosen Utun kanssa senioreiden seuramestaruushopeaa. Tässä kuva Utusta, viime syksyltä. Utu sai tuolloin toimia ensimmäisenä hevosena, jonka leveään selkään uskalsin kivuta ilman satulaa kuukausi polvileikkauksen jälkeen. Ihana hevonen <3


Tässäpä kuulumisia tältä erää. Loppuun kuva, joka jaksaa naurattaa. Yritin syyslomalla saada idyllistä kuvaa äidistä ja tyttärestä kävelyttelemässä koiraa rauhaisalla metsätiellä. Lopputulos näyttää lähinnä siltä, että olen väkisin kidnapannut joltain mummelilta fifin matkaani. Hertta-parka :D


tiistai 4. lokakuuta 2016

Legolääkärissä


 Hevosen hampaat ovat sitten monimutkainen juttu. Moni tietääkin, että Nallen suu on ollut oikea murheenkryyni oikeastaan kaiken sen ajan, kun hevonen on minulla ollut. Muutenkin jälkijunassa kehittyneelle Nallelle puski hampaita todella hitaasti ja esimerkiksi kulmahampaat tulivat tosi myöhään. Lisäksi Nalle on ollut aina vähän epätasainen edestä, mikä herätti pari vuotta sitten epäilyksen ikenen sisäisistä sudenhampaista.

Reilu vuosi sitten kesällä hampaiden raspauksen yhteydessä eläinlääkäri erehtyi ja yritti poistaa pikkuista kulmahammasta sudenhampaana. Hammas tulehtui ja tulehdus levisi lopulta myös silmään. Pitkällisten hoitojen jälkeen sekä hammas että silmä onneksi pelastuivat. Nallen hampaita hoidettiin samassa yhteydessä muutoinkin pyöristämällä joitakin teräviä kohtia. Kyseessä ei siis ollut perusraspaus, mutta koska klinikkaparerit ovat jo hukkuneet, en osaa asiaa paremmin valaista.

Syyskuun tarkastuksessa huomattiin pieni hampaankärki, joka pilksti yläleuan hammaslomasta. Hammas oli puhkaissut ikenen ja röntgenissä sen huomattiin olevan sen verran kookas sudenhammas, että se kannatti poistaa.


Maanantaina hammas sitten vihdoinkin saatiin pois Nallea kiusaamasta. Nyt köpötellään muutamia päiviä hackamoreilla ja toivotaan, että operaatiosta olisi ainakin hieman hyötyä ja heppa muuttuisi tasaisemmaksi edestä. 


 Tässä kuvassa näkyy pieni reikä oikealla ylhäällä hampaanpoiston jälkeen. Onneksi suussa olevat haavat paranevat yleensä nopeasti. Suosittelen hammasröntgeniä etenkin nuorten heppojen omistajille. Toisinaan sudenhampaat voivat jäädä ikenen sisään ja häiritä siellä vuosiakin, ilman että mitään näkyy ulospäin.

Kiitoksia vaan Tampereen hevosklinikalle Nallen hyvästä hoidosta :)


sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kisoloita vol.2

Kiva viikonloppu alkaa kallistua iltaan ja täytyy sanoa, että silmäluomia kyllä vähän jo tahtoo painaa. Lauantaiaamuna kirkas tähtitaivas valaisi pihamaata, kun lastasimme hevosia klo 5.45. Matka Hyvinkäälle Riders Inniin meni kuitenkin sujuvasti ja kauniin auringonnousun myötä saatoimme todeta, että tulossa oli mitä ihanin syyspäivä.

Kisapaikka oli juuri niin hieno, kuin olen kuullutkin. Täytyy kyllä nostaa hattua yrittäjille ja olla iloinen, että Suomen maahan todella on noussut pari tämän tasoista ratsastuskeskusta. Etenkin ihanat valkoiset pohjat jäivät kyllä mieleen. En muista paremmalla pohjalla koskaan hypänneeni.Muutenkin kokonaisuus oli tyylikkäästi toteutettu ja kisat etenivät sujuvasti.










 Hyppäsin luokat 90 ja 100 cm. Nalle oli superkiltti ja olosuhteisiin nähden ihan kuuliainenkin molemmissa luokissa. Metriin jälki-ilmoittauduin, koska ysikympissä ratsastin itse tosi huonosti. Molemmissa luokissa tuli yksi puomi alas, mutta kokonaisuudessaan olen tosi tyytyväinen. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan hyppääväni edes aluekisoissa.

Valitettavasti kuvia ei suorituksesta ainakaan toistaiseksi ole, mutta kaappasin yhden videosta.

Metrin rataan olin hieman tyytyväisempi, vaikka siinäkin omat ongelmansa toki oli. Nallella on taipumus rynnätä esteiden väleissä silloin, kun sitä jännittää. Myös hypyt uudessa paikassa olivat osin aika laaduttomia, mutta rentoutta tulee varmasti tulevaisuudessa lisää.

Kompensoin ryntäilyä ratsastamalla välillä vähän liikaa taaksepäin ja esimerkiksi sarjoille tulimme molemmissa luokissa aivan juureen. Nalle kuitenkin kiipeili yli ja teki kahden laukan väliin helposti kolme pikku askelta :D

Virhe meinasi tulla myös katsomon edessä olevalle nelosesteelle, jossa Nalle väisti ja sain vain vaivoin ohjattua sen tolppien väliin. Pohdin, olisiko pitänyt sarjaa lähestyessä korjata hevonen myötälaukkaan, mutta koska kaarre oli helppo ja pelkäsin muutenkin heikosti koossa pysyvän rytmin katoavan, tein nyt tällä kertaa näin.

Tässä video toisesta luokasta.

Myös tälle päivälle oli hyppyhommia tiedossa. Pääsin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kisaamaan meidän seuran mestaruudesta. Aikaisempina vuosina olen kuulunut vielä kotipaikkakuntani seuraan. Meitä ei valitettavasti tänä vuonna ollut seniorimestaruudesta ratsastamassa kuin kolme ratsukkoa, mutta sen verran saatiin puserrettua tilanteesta jännitystä, että hyppäsimme kaikki perusradan puhtaasti. Korotetussa usinnassa Nalle kopsautti yhden puomin alas, joten sijoituksemme jäi sitten kolmanneksi, vaikka tuoreen seniorimestarin eli Meijan kanssa ratsastinkin samoille sekuntiluvuille.

Viimeiseksi tullutkin sai pronssisen mitalin, joten kaikki olivat tyytyväisiä. Upeassa kelissä napattiin vielä pari kuvaa ja pakko on kyllä sanoa, että on meidänkin tallin puitteissa puolensa. Harvalla tallilla avautuu suoraan kentältä tällaiset ihanat niitty- ja järvimaisemat.



 Kun Nalle kisapäivän päätteeksi laukkasi kaviot tömisten laitumelle kavereiden luo, totesin että kaikella on puolensa. Riders Innin kaltaisissa upeissa paikoissa on mukava käydä, mutta kyllä tämä Kuhmoisten kotitalli tuntuu silti enemmän meidän jutulta. Joskus kumpparissani on saattanut käväistä hiiri ja tallityöntekijän uurastuksesta huolimatta vallitsee kaikkialla toisinaan sievä sekajärjestys, mutta hevoseni on hirmuisen onnellinen täällä. Tosin, jos Lahtiset välttämättä haluaisivat tehdä meillekin 700 000 euron pohjat, niin en toki vastustelisi.


Huomenna ajellaan Tampereelle hammasoperaatioon, mutta siitä lisää tuonnempana.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kisoloita


Kun ei toukokuun yksiä ainokaisia kisoja lukuun ottamatta päästy ollenkaan kesällä skabaamaan, niin nyt on sitten käytävä ihan senkin edestä. Tänään startattiin Las-cupissa Korpilahdella, lauantaina suuntana olisi Hyvinkää ja sunnuntaina oman seuran mestaruudet. Sitten viikon päästä maanantaina Nalle lähtee hamaanpoistoon Tampereelle.

Pakko vielä laittaa kuva tästä loimesta, joka on hankittu ajat sitten ja jota en ikinä meinaa päästä käyttämään. Tänään Nalppi sai sitten pukeutua punaiseen. Kuvassa myös kaksi löytöä; neljän euron Viking-saappaat ja 14 euron kevyttoppatakki, joka lähti matkaan Rhodoksen helteestä :D


Tämän päivän luokasta 80cm saatiin peräti keltainen ruusuke, vaikka rata itsessään oli aikamoista sähellystä. Kisat olivat kivasti järjestetty, mutta meidän harmiksi yhtä kaarretta lukuun ottamatta oli mentävä meille vaikeaa oikeaa laukkaa. Laukat eivät ihan vaihtuneet vaikka 90cm luokassa meno olikin hieman sujuvampaa.



Pärskimisongelmalle ei ole edelleenkään löytynyt selitystä, mutta onneksi vaiva ei ole harjoitteluun paljonkaan vaikuttanut. Laittelen hyppykuvia mahdollisesti myöhemmin, jos vaikka joku olisi ollut kuvaamassa. Tässä kuitenkin vielä kuva meidän huipuista hevosenhoitajista :) Kiitos seurasta ja avusta!



maanantai 12. syyskuuta 2016

Klinikalla taas

Taas ei oikein hyvää kuulu.

Nallen pärskiminen ei ole ottanut laantuakseen ja pikkuhiljaa olenkin alkanut kallistua ihan uuden vaivan puolelle. Voisiko syynä kuitenkin olla head shaking? Neurologista vaivaa puoltaa se, että pärskimistä ei esiinny juurikaan maneesissa ja se, ettei hevonen vaikuta lainkaan muuten sairaalta. Sanoisin jopa, että Nalle on ollut tavallista mukavampi ratsastaa.



HS-vaivaa vastaan puhuisi kuitenkin se, että hevosen nenästä tulee ratsastaessa juoksevaa limaa, mikä ei sinänsä viittaisi neurologiseen vaivaan.

Halusin tutkituttaa hevosen huolella ennen pidemmälle vietyjen johtopäätösten tekemistä ja niinpä suuntasimme Tampereen hevosklinikalle tarkistuttamaan silmiä, hampaita ja hengitysteitä.

Verikokeissa, silmätarkastuksessa tai nenätähystyksessä ei havaittu mitään poikkeavaa, mutta suuhun kurkatessa pilkotti jälleen sudenhammas yläleuan hammaslomasta. Röngenissä hammas näkyi selvästi ja siitä vain pieni osa on puhkaissut ikenen. Hammas ei välttämättä ole yhteydessä pärskimiseen ja pään heilutteluun, mutta siitä huolimatta se tullaan poistamaan lähiaikoina. Tilauksessa on myös hs-hevosille suunniteltu nenäverkko.

Katsotaan, millaisia käänteitä meidän syksy tuo tullessaan, mutta koska hevonen on hyvä ratsastaa ja eläinlääkärikin kehotti ratsastamaan normaalisti, olen ajatellut treenata pärskimisestä huolimatta. Tällä viikolla onkin kaksi valmennusta. Huomenna hypätään esteitä Miksun johdolla ja perjantaina on Sepon koulutunti.

Millaisia kokemuksia teillä on head shaking hevosista? Onko vaiva pahentunut tai kenties muuttunut oireettomaksi? Millaisista apuvälineistä olette saaneet apua? Kaikki tieto olisi nyt tervetullutta.