Legolääkärissä

 Hevosen hampaat ovat sitten monimutkainen juttu. Moni tietääkin, että Nallen suu on ollut oikea murheenkryyni oikeastaan kaiken sen ajan, kun hevonen on minulla ollut. Muutenkin jälkijunassa kehittyneelle Nallelle puski hampaita todella hitaasti ja esimerkiksi kulmahampaat tulivat tosi myöhään. Lisäksi Nalle on ollut aina vähän epätasainen edestä, mikä herätti pari vuotta sitten epäilyksen ikenen sisäisistä sudenhampaista.

Reilu vuosi sitten kesällä hampaiden raspauksen yhteydessä eläinlääkäri erehtyi ja yritti poistaa pikkuista kulmahammasta sudenhampaana. Hammas tulehtui ja tulehdus levisi lopulta myös silmään. Pitkällisten hoitojen jälkeen sekä hammas että silmä onneksi pelastuivat. Nallen hampaita hoidettiin samassa yhteydessä muutoinkin pyöristämällä joitakin teräviä kohtia. Kyseessä ei siis ollut perusraspaus, mutta koska klinikkaparerit ovat jo hukkuneet, en osaa asiaa paremmin valaista.

Syyskuun tarkastuksessa huomattiin pieni hampaankärki, joka pilksti yläleuan hammaslomasta. Hammas oli puhkaissut ikenen ja röntgenissä sen huomattiin olevan sen verran kookas sudenhammas, että se kannatti poistaa.

Maanantaina hammas sitten vihdoinkin saatiin pois Nallea kiusaamasta. Nyt köpötellään muutamia päiviä hackamoreilla ja toivotaan, että operaatiosta olisi ainakin hieman hyötyä ja heppa muuttuisi tasaisemmaksi edestä. 

 Tässä kuvassa näkyy pieni reikä oikealla ylhäällä hampaanpoiston jälkeen. Onneksi suussa olevat haavat paranevat yleensä nopeasti. Suosittelen hammasröntgeniä etenkin nuorten heppojen omistajille. Toisinaan sudenhampaat voivat jäädä ikenen sisään ja häiritä siellä vuosiakin, ilman että mitään näkyy ulospäin.

Kiitoksia vaan Tampereen hevosklinikalle Nallen hyvästä hoidosta :)

Kisoloita vol.2

Kiva viikonloppu alkaa kallistua iltaan ja täytyy sanoa, että silmäluomia kyllä vähän jo tahtoo painaa. Lauantaiaamuna kirkas tähtitaivas valaisi pihamaata, kun lastasimme hevosia klo 5.45. Matka Hyvinkäälle Riders Inniin meni kuitenkin sujuvasti ja kauniin auringonnousun myötä saatoimme todeta, että tulossa oli mitä ihanin syyspäivä.

Kisapaikka oli juuri niin hieno, kuin olen kuullutkin. Täytyy kyllä nostaa hattua yrittäjille ja olla iloinen, että Suomen maahan todella on noussut pari tämän tasoista ratsastuskeskusta. Etenkin ihanat valkoiset pohjat jäivät kyllä mieleen. En muista paremmalla pohjalla koskaan hypänneeni.Muutenkin kokonaisuus oli tyylikkäästi toteutettu ja kisat etenivät sujuvasti.

 Hyppäsin luokat 90 ja 100 cm. Nalle oli superkiltti ja olosuhteisiin nähden ihan kuuliainenkin molemmissa luokissa. Metriin jälki-ilmoittauduin, koska ysikympissä ratsastin itse tosi huonosti. Molemmissa luokissa tuli yksi puomi alas, mutta kokonaisuudessaan olen tosi tyytyväinen. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan hyppääväni edes aluekisoissa.

Valitettavasti kuvia ei suorituksesta ainakaan toistaiseksi ole, mutta kaappasin yhden videosta.

Metrin rataan olin hieman tyytyväisempi, vaikka siinäkin omat ongelmansa toki oli. Nallella on taipumus rynnätä esteiden väleissä silloin, kun sitä jännittää. Myös hypyt uudessa paikassa olivat osin aika laaduttomia, mutta rentoutta tulee varmasti tulevaisuudessa lisää.

Kompensoin ryntäilyä ratsastamalla välillä vähän liikaa taaksepäin ja esimerkiksi sarjoille tulimme molemmissa luokissa aivan juureen. Nalle kuitenkin kiipeili yli ja teki kahden laukan väliin helposti kolme pikku askelta :D

Virhe meinasi tulla myös katsomon edessä olevalle nelosesteelle, jossa Nalle väisti ja sain vain vaivoin ohjattua sen tolppien väliin. Pohdin, olisiko pitänyt sarjaa lähestyessä korjata hevonen myötälaukkaan, mutta koska kaarre oli helppo ja pelkäsin muutenkin heikosti koossa pysyvän rytmin katoavan, tein nyt tällä kertaa näin.

Tässä video toisesta luokasta.

Myös tälle päivälle oli hyppyhommia tiedossa. Pääsin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kisaamaan meidän seuran mestaruudesta. Aikaisempina vuosina olen kuulunut vielä kotipaikkakuntani seuraan. Meitä ei valitettavasti tänä vuonna ollut seniorimestaruudesta ratsastamassa kuin kolme ratsukkoa, mutta sen verran saatiin puserrettua tilanteesta jännitystä, että hyppäsimme kaikki perusradan puhtaasti. Korotetussa usinnassa Nalle kopsautti yhden puomin alas, joten sijoituksemme jäi sitten kolmanneksi, vaikka tuoreen seniorimestarin eli Meijan kanssa ratsastinkin samoille sekuntiluvuille.

Viimeiseksi tullutkin sai pronssisen mitalin, joten kaikki olivat tyytyväisiä. Upeassa kelissä napattiin vielä pari kuvaa ja pakko on kyllä sanoa, että on meidänkin tallin puitteissa puolensa. Harvalla tallilla avautuu suoraan kentältä tällaiset ihanat niitty- ja järvimaisemat.

 Kun Nalle kisapäivän päätteeksi laukkasi kaviot tömisten laitumelle kavereiden luo, totesin että kaikella on puolensa. Riders Innin kaltaisissa upeissa paikoissa on mukava käydä, mutta kyllä tämä Kuhmoisten kotitalli tuntuu silti enemmän meidän jutulta. Joskus kumpparissani on saattanut käväistä hiiri ja tallityöntekijän uurastuksesta huolimatta vallitsee kaikkialla toisinaan sievä sekajärjestys, mutta hevoseni on hirmuisen onnellinen täällä. Tosin, jos Lahtiset välttämättä haluaisivat tehdä meillekin 700 000 euron pohjat, niin en toki vastustelisi.

Huomenna ajellaan Tampereelle hammasoperaatioon, mutta siitä lisää tuonnempana.