Poni

Hold your horses! Älkää soittako animaliaan, EVR:ään tai poliisille. Ratsastan tällä pikku kapistuksella ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa. Totisesti toivoisin olevani pienempi, niin kiva poni on meidän tallin  Taavi 7v.

Taavi on ketterä oppimaan. Joulun välipäivinä en onnistunut väistättämään häntä edes käynnissä. Tänään Taavi teki pari ihan kaunista väistöaskelta jopa ravissa. Me mennä kipsutamme pitkin maneesia. Valmentajan ääni tuntuu tulevan jostain kaukaa maan alta. Mitäs me hänestä. Kaviot vaan menevät tap tap ja pienet karvaiset korvat kääntyilevät kyselevästi: "Näinkö? Onko näin hyvä?"

Wels B-tyyppiä edustava Taavi on varmasti  vain reilu 120cm korkea. Sillä on kuitenkin kauniit, jopa hevosmaiset liikkeet ja täydellinen työmoraali. Sen selässä tuntuu, kuin osaisi ratsastaa. Siltä ei ole tuntunut vuosiin.

Etenkin nyt kipeällä kädelläni (sormi hajonnut) Nallen kanssa suhratessa on taas tuntunut työläältä kaikki. Nalppi liikkuu ihan kivasti, mutta on niin täynnä virtaa, että olen tyytynyt pysymään omalla mukavuusalueellani.

Niinpä hölkkäilemme päämäärättömästi ympäriinsä ja patsastelemme keskellä kenttää juoruamassa. Odotan, että sisäinen ponityttöni uinahtaisi ja tavoitteellisesti harrastava minäni heräisi horroksestaan.

Mutta siihen asti, pistän silmät kiinni ja olen taas 11-vuotias, kuten näissä kuvissa. Silloin muuten oli ryhti kunnossa ja istuntakin tiiviimpi kuin nykyisin, vaikka taisin ratsastaa koko kesän noissa kaksiraitaverkkareissa :D

Klinikalla taas

Kun taaksepäin selaa, alkaa erehdyttävästi näyttää siltä, että meidän elämä on yhtä klinikalla tai kisoissa ravaamista. Ihan näin ei onneksi ole. Minusta on vain tullut laiska kirjoittelija. Eilen kuitenkin käytiin hoidattamassa Laukaassa Nallen takapolvi. Tällä kertaa halusin lähteä ajoissa kahdesta syystä. Vaikka hevonen ei vielä selkeästi ontunut, oli se minusta huono ratsastaa ja oireet muistuttivat epäilemättä kesän vikalistaa. Hevonen taipui huonosti oikeassa kierroksessa ja liirasi takapäätä oikealle. Olen lisäksi kutsunut kiropraktikon meille nyt tammikuussa ja halusin hoidattaa muut vaivat huolellisesti ennen kuin lähdetään kartoittamaan, voisiko esimerkiksi selän liikkuvuudelle tehdä jotain.

Eläinlääkri muistutti takapään voiman tärkeydestä. Hyvä lihaksisto ennaltaehkäisee nivelvaivoja. Tänä talvena aionkin erityisellä tarkkuudella ratsastaa takapäähän lisää lihasta. Toivottavasti takapolvi pysyisi kunnossa!

Meillä käy tallilla todella hyvä eläinlääkäri-kiropraktikko, jonka hoidosta on ollut useammalle hevoselle apua. Nallekin tosiaan pääsee hänen käsittelyynsä. Olen pidemmän aikaa ihmetellyt, miksi Nallella on ajoittain vaikeuksia pyöristää selkää ja ottaa sitä kautta takapäätä alleen. Kesällä otettu valokuva havainnollistaa asiaa varmaan hyvin. Nämä ovat ensimmäiset esteet, mitä ylitettiin sairasusloman jälkeen.

Ensimmäisessä kuvassa hevonen tulee ihan hyvään hyppypaikkaan, mutta hyppää aivan selkä alhaalla, pelkästään takasilla ponnistaen.Hyppy on laaduton ja ratsastajallekin epämukava.

Pienen vertymisen jälkeen hevonen hyppää jo selkeämmin selän läpi. Kun Nalle hyppää oiken päin, tuntuu joskus siltä, että sillä voisi mennä miten isoja esteitä tahansa. 

Tässä kuva kisoista muutamaa kuukautta myöhemmin. Tässä hyppy on minusta optimaalinen selän pyöreyden suhteen. Toivottavasti saamme kiropraktikolta apua näihin pyöreysongelmiin ja muutenkin hevosen suorituskyky paranee.

Onkohan joku muukin kamppaillut selän liikkuvuuteen liittyvien ongelmien kanssa? Entä löytyisikö mäki- ja hankitreenin lisäksi hyviä vinkkejä takapään voimistamiseen?

Ai niin. Hennan ihana Nuppu on taas kotona ja pienen villivarsavaiheen jälkeen heppa näyttäisi palailevan kivasti treeniin. On kyllä ilo, että saan ratsastaa muillakin hevosilla, koska sitä kehittyminen todentotta edellyttää .Olen muuten päässyt mukaan myös mahtavaan ponivalmennusryhmään. Ratsastan siis hikihatussa koulua tallin poneilla kerran viikossa Miian valvovan silmän alla:D Kerrankin lyhyestä varresta on jotakin hyötyä. Katsotaan, jos saisin kuvia jostain pikkuratsusta tänne joku päivä ;)