lauantai 6. lokakuuta 2018

Kuvia ja kuulumisia

Pieni pötkö saapui elämäämme 1.9 ja hän on tietenkin täydellinen <3 Vauva-arki on lähtenyt liikkeelle mukavasti ja olen ehtinyt vähän itsekin harrastamaan. Paluu tallin kiltin hevosen satulaan toteutui tällä viikolla. Esteitä ja rankempaa menoa tuskin on tiedossa muutamaan kuukauteen.


Tallikin on nyt valmis ja odottelee asukkaitaan. Aluksi hevosenpitoon totutellaan kahden ponin parissa. Ehkä lähempänä vuodenvaihdetta on sitten hevosen aika. Lapsessa on varmasti työtä ja harrastusta seuraavaksi pariksikymmeneksi vuodeksi, mutta hankin silti itselleni vähän lisäpuuhaa kevääksi.

Tallin edessä on sairastarha eli niin pieni jaloittelualue, että siinä ei iso hevonen saa juostua. Toivottavasti lokeroon ei heti joudu yhtään sairauslomalaista.


Sisällä ja ulkona on lämmitettävät kupit. Putkiin vedettiin myös lämmityskaapelit.

Aidat ovat muuten valmiina, mutta sähkölangat vedetään varmaan vasta huomenna.


Kentälle tulee vielä pintahiekka.



Puoliovet ovat kätevät valon, ilmanvaihdot, kurkistelun ja siivouksen kannalta, mutta nähtäväksi jää, kulkeeko näistä muut kuin  ponit ulos. Ehkä hevonen joutuu kiertämään noista leveistä ovista.

Tilattiin mittatilauksena normaalia pidemmät elementit, kun seinästä seinään on muistaakseni 3,65m. Voi kun nämä pysyisivätkin näin siisteinä.

Hoitotilassa on satulakaappi, loimitelineet, ruoka-astiat ja vesipiste. Muuta ei kyllä näin pieneen talliin mahdukaan :)


Tallin harjakorkeus on 3,5m ja ilmanvaihtaukot tulivat tosi korkealle. Pekan isä Seppo keksi rakentaa sellaisen maasta käsin avattavan luukun, jollainen rakennettiin molempiin päihin. Lisäksi alhaalla on neljä ritilää tuloilmalle.

Tässä vielä yki portti retkottaa irti tuossa oikealla. Nyt on jo saranoillaan.

 Tiedättehän, kun joskus näkee jotain niin kaunista, että sitä alkaa haluamaan itselleen. Sanoin puoliksi leikilläni talvella kavereille, että ostaisin itselleni nuoren ponin, mutta en kyllä uskonut siihen itsekään. 21.9 lahden yli rantautui kuitenkin kaksi vuotias Ronja-poni, joka ensi vuonna pääsee tutustumaan ratsun ammattiin. Ronja on ruotsalaisen ja saksalaisen ratsuponin risteytys. Tavoitteena olisi, että se kesällä  pysyisi meidän isomman hevosen ja Pekan peesissä maastossa ja ehkä vuoden päästä tähän aikaan päästäisiin jo oikeasti vähän treenailemaan juttuja.



Poni on oikein hyvä syy pyrkiä takaisin normaalipainoon. Tästä tulee about 140 cm korkea ja tuskin kovin tanakka, joten paljon yli 50 kiloista kuskia se tuskin kaipaa. Olisi hauskaa katsoa, minne asti osaan ponin kouluttaa ja tietty kisoihinkin tekisi mieli sitten jossan vaiheessa.



Jos poni on lahjakas ja se pysyy terveenä, etsin sille muutaman vuoden päästä motivoituneen nuoren ratsastajan :) Jos elonpäiviä riittää ja omakin lapsi innostuu ratsastamisesta, niin ehkä kymmenen vuoden päästä ponista voisi olla iloa hänelle. Tai kenties ponista tuleekin turvallinen tätikuljetin keski-ikäiselle itselleni. Ja voihan sen astuttaakin. Oikealla orivalinnalla varsat voi rekisteröidä welsh part bredeiksi.



Ponin seuraksi meille muuttaa tuttavan omistama Palle-shettis. Olen vähän kahden vaiheilla ison hevosen suhteen. Toisaalta järkevin olisi etsiä joku rauhallinen ylläpitohevonen, jolla Pekka voisi jatkaa tunneilla käymistä. Mieleisen hevosen kohdalla ostoa voisi tietty harkita, mutta jotenkin sitä haluaisi olla varma, että hevonen on Pekalle sopiva. Ratsastuksen harjoitteleminen liian vaikealla hevosella on tuskaa.

Parasta olisi, jos itse olisin siinä kunnossa, että voisin auttaa ratkomaan ongelmia, joita niin usein uuden hevosen kanssa tulee. Varmasti muutenkin ratsastaisin Pekalle tulevalla hevosella pari kertaa viikossa minkä ponin kouluttamiselta ja vauvan hoidolta vain ehtisin. Siksikin ostoa voisi olla hyvä hieman lykätä.

Tällä hetkellä sopivaa ylläpito- tai myyntihevosta ei ole kiikarissa. Ehkä asia ratkeaa omalla painollaan.