Tule Kuhmoisiin, tule ihmisiin!

Millainen paikka on Kuhmoinen? Joku huhuili vastauksia keskustelupalstalta. En kirjoittanut mitään. Jäin miettimään. Eräs vastasi että kyseessä on ihan samanlainen pikkukylä, kuin mikä tahansa muukin. Näinhän se varmasti on, mutta yli vuoden mittaisen observointijakson seurauksena voisin väittää, että Kuhmoisissa ja kuhmoislaisissa ihmisissä on omat erityispiirteensä. Yleensä enemmän hyvässä kuin pahassa. 

Kuhmoinen on paikkakunta, jossa ei ole yhtään katua. On vain kujia, polkuja ja teitä. Kukaan ei myöskään välitä, jos näitä teitä pitkin ratsastelee hevosellaan. Ratsukon peesiin kevyenliikenteenväylälle mahtuvat sulassa sovussa niin jalankulkijat pyöräilijät kuin potkukelkkamummotkin. Toisinaan tietä pitkin voi nähdä etenevän esimerkiksi moottorikelkan, mönkijän tai yksipyöräisen. Eikä siinä ole kenenkään mielestä mitään ihmeellistä. 

Kuhmoislaiset eivät tapaa olla kovin uskovaisia, mutta yksi uskomus tuntuu yhdistävän kansan syviä rivejä vahvana kuin ukkonen. Kuhmoislaiset uskovat, että paprikan siemenet ovat vaarallisen myrkyllisiä. Pohdimme kaverin kanssa syytä tälle tiukasti pinttyneeseen näkemykseen ja tulimme siihen tulokseen, että kaiken takana on täytynyt olla joku edesmennyt kotitalouden opettaja. Uskomus on kaiketi sittemmin edennyt suullisena perimätietona. Varoitus: Jos et halua tunnollesi loukkaantunutta kuhmoislaista, älä kyseenalaista paprikan siementen myrkyllisyyttä! 

Kuhmoisissa paikallinen baari on kaikkien ikäryhmien kantapaikka.  Ei ole lainkaan tavatonta, että samaisen lauantai-illan huumaan on eksynyt pöytäkunnallinen keski-ikäisiä ja toinen mokoma heidän jälkikasvuaan. Samaan ravitsemuslaitokseen mahtuvat kaikkien ammattikuntien edustajat. Viiden euron oluttuoppi symboloi tasa-arvoa. Kuhmoisissa eliitti ei yritä erottautua tavallisesta rahvaasta. Ovimiehille ei ole sopivaa ryppyillä. Todennäköisimmin hekin ovat sukulaisia tai vähintään entisiä naapureita. 

Kuhmoislaisia mersuja yhdistää trendi, johon en ole törmännyt missään. Kun Mrs. Doubtfiressä Robin Williams katkaisi vihapäissään mersun johtotähden kultaisella 1990-luvulla, en voinut uskoa, että niin voisi oikeasti kukaan tehdä. Kuhmoislaisille mersuille tähden loistaminen poissaolollaan on enemmä sääntö kuin poikkeus. Kenties joku paikallinen julkkis on kyseisen tähdenpoistotoimenpiteen keksinyt tehdä aikoinaan omalleen saaden buumin aikaan. Tai sitten paikallisilla ilkivallantekijöillä on surkea mielikuvitus. 

Vandalismiin on tosin vaikea uskoa. Kuhmoisissa luottamus kanssaihmisiin nousee ihan uusiin svääreihin.  Joskus tuntuu, että ihan tavallisella rivikuhmoislaisellakin on avaimet kaikkiin oviin. Yleisradion toimittajat kertoivat taannoin tehneensä juttua kunnantalolla.” Laittakaa lähtiessä ovet lukkoon”, oli joku huikannut. 

Kuhmoinen on sanalla sanoen viehättävä paikka. Pienuudellakin on puolensa. Jos joskus ei ole ihan varma omista asioistaan, niin aina voi kysyä vaikka naapurilta. Ja viimeistään silloin tuntee lopultakin tulleensa noteeratuksi aitona kuhmoislaisena, kun joku vieraspaikkakuntalainen kohtelee sinua väärin. Kuhmoislaiset puolustavat omiaan rotweilerin lailla. 

Kannattaisiko siis muuttaa Kuhmoisiin? Väittäisin, että kyllä. Jos tykkäät mökkeilystä ja vesistöistä, on viimeistään todettava, että Kuhmoinen on juuri siunua varten. Alueella on varmaan sata järveä ja ainakin tarinan mukaan perheen lemmikeilläkin on omat venepaikkansa. Kesäaikaan kylänraitilla on kuulemma liikennettä kuin Pariisin riemukaarella. Tuleva kesä tulee itsellenikin olemaan ensimmäinen. Ehkä opin taas lisää Kuhmoisista ja kuhmoislaisista. Nähtäväksi jää. 

Kamera caput

Hoi ihmiset! En ole lakannut kirjoittamasta. Syy hiljaiseloon on siinä, että kamerani muistikortti päätti lakata toimimasta. Kamera ei tunnista korttia, mutta tietokoneessa se toimii moitteettomasti. Oiskohan kenelläkään vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä? Uusi muistikortti tietysti ratkaisee ongelman, mutta kokeilisin mielelläni ensin vanhan korjaamista.

Nalle on toiminut vaihtelevasti. Edellisellä Miksun tunnilla kyyti oli aika kylmää, mutta Sepon eilisessä valmennuksessa muistin ajoittain istua laukkaa lyhyeksi ja silloin tuntui kaikki edes vähän helpommalta. Kaikenlaista on suunnitteella, mutta palaan niihin juttuihin myöhemmin. Mukavaa viikonloppua!

Talvi :)

En missään nimessä ole mikään talvi-ihminen, mutta tänään oli oikein kivaa. Rusakkolähdöt kannattavat toisinaan. Istuin yöpaita päällä keskellä työmateriaaleja ja otin hetken mielijohteesta puhelun Hennalle. Sovimme, että mikäli olen puolen tunnin sisällä hevosen selässä, voisi Henna ottaa meistä pari kuvaa pellolla. No why not? Olen tunnetusti aika nopea lähtijä. Ja hienoja kuvia niistä tulikin. Tuhannet kiitokset!

 

Huoh

Juuri kun hetken ehdin iloita, että hevonen taas jotenkin tahtoo toimia yhteistyössä, päätti Nalle näyttää voimansa nuo. Erehdyin hyppäämään muutaman pienen esteen torstaina ja siitä innostunut heppani on ollut jokseenkin villi ever since :(

Sain eilen hieman videomateriaalia meidän menosta ja perstuntumaan yhdistettynä tämä teki minut enstistä vakuuttuneemmaksi siitä, että ennemmin tai myöhemmin olisi saatava hevonen ratsuttajalle. Nalle on laadukas heppa, jonka ratsastaminen avuille vaatisi tässä vaiheessa ammattitaidon lisäksi myös rautaista kuntoa ja voimaa. Tällä hetkellä ratsastus on minulle liian työlästä vaikka parhaani yritänkin. Varsinkaan hyppäämisestä ei tule mitään.

Sen lisäksi, että Nalle on vahva ja vauhdikas, se ei vielä jaksa kantaa itseään ja tämä vaatii ratsastajalta aika paljon jalkaa ja kättä. Puolen tunnin ratsastuksen jälkeen olen tavallisesti itse aivan maitohapoilla. Olisi ihanaa, jos joku hieman auttaisi etenkin raa'an laukan kasaaamisessa ja pääsisin keväällä tai kesällä kisaamaan edes hieman paremmin kontrollissa liikkuvalla hevosella.

Tallipaikkajärjestelyt ja finanssiongelmat hieman sotkevat haaveitani, mutta katsotaan, saisinko jotain kehiteltyä tähän kevättalvelle. Siihen saakka olisi mahtavaa, jos saisin ratsutusapua kotitallille/lähialueen tallille edes satunnaisesti. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Keskeisimpiä ongelmia meillä on se, että hevonen haluaisi liikkua pitkänä, liian reippaasti ja kättä vasten. Innostuessaan Nalle myös kuumuu. Jos sitä ei päästä etenemään haluttua vauhtia, jää heppa miellellään paikalleen pomppimaan. Siirtymissä varsinkin se tulee voimakkaasti kättä vasten ja jännittyy. Rehellisesti selän läpi liikkuminen vaikeutuu, kun ratsastaja joutuu melkein koko ajan tekemään pidätteitä.

Ei liene häpeä sanoa, ettei oikein itse pärjää. Uskon kuitenkin, että tästä tulee minulla hieno treeni- ja kisakaveri, kunhan ensin haetaan hieman asetuksia ammatti-ihmiseltä. Tässä vielä video eilisen ratsastuksen alkupuolelta. Pahin kuumahtaminen sijoittui tunnin loppupuolelle, mutta kyllä videosta kaikki keskeisimmät ongelmamme ovat silti havaittavissa.

Kännykkäkuvia vuoden varrelta

Lomani lähenee loppuaan. Uskokaa tai älkää alan jo kaivata tavallisten rutiineiden pariin. Vaikka työni saattaa olla stressaavaa, ikävöin oppilaitani, mukavia hetkiä työkavereiden kanssa sekä sitä, että päivässä on jokin rytmi ja tarkoitus. Myös kuhmoislaisia kavereita olisi jo kiva nähdä puhumattakaan Nallesta. Onneksi heppa on ainakin saanut hyvää hoitoa ja liikutusta. Tänään Iina ja Nalle osallistuivat kouluvalmennukseen ja tiistaina pääsen itse Miksun hyppytunnille.

Aikaini kuluksi katselin vuoden mittaan otettuja valokuvia puhelimestani. Jaan tässä teille muutamia.

Hiihtolomalla pyrhädin Joensuuhun tapaamaan siskon perheeseen syntyttä vauvaa. Toisten lapsista ei ole korrektia julkaista kuvia, mutta laitetaan nyt lähes yhtä söpö olento samaiselta reissulta. Kaverikuvassa siis Rymy-koiruus. 

Oliver sai uuden, 3euroa maksaneen tähtipuvun kevättalvella. 

Lumet sulivat ja aurinko alkoi paistaa. Sissi ei enää ollut oikein kunnossa, mutta maastokävelyistä pääsimme sentään nauttimaan.

Ajelulla Oliverin kanssa <3

Auringonlasku kaverin mökillä Kuhmoisissa. 

Leirikoulun valvojana Ahvenanmaalla. Siellä oli ihan täysi kesä jo toukokuussa. Ja juustokakku maistui ;) 

 Ja sitten alkoi loma. Oliver ilahtui, kun palasin kotiin.

 Koulujen lopun kynnyksellä pelattiin oppilaiden kanssa pesäpalloa. Revennyt etureisi hieman haittasi suoritusta ja komea mustelmahan sieltä viikon sisällä ilmestyi.

Mökillä on mukavaa. 

 Kesäkuussa lensimme Italiaan. Tässä kuvaa Toscanan hoodeilta.

 Elban saarella.

 Ja kaverin keikalla Joensuussa.

 Heinäkuu oli Suomessakin kuuma. Oliver viilentelee pyyhkeen alla.

Tässä haaveillaan jo uudesta hevosesta

 Kuhmoisten Kopseen juhlat. Iina oli taiteillut Sorennon takakontin täyteen herkkuja.

 Syksyllä sienestettiin. Kerran. En löytänyt yhtään.

Hevonen sairasti, joten tallilla oli aikaa kuvailla vaikka koiraa. 

 Paluu satulaan sairausloman järlkeen päättyi mustelmaan.

Vaikka kiltimpää hevosta saa silti hakea. 

 Syyslomalla taas Joensussa. Oliver Mattisenlahden pihanurmella.

 Kuhmoisten OAY:n pikkujoulusta pokattu suklaapukki.

 Lumi tuli.

 Ja Meeasta tuli ratsu.

 Lahjojen paketointi on parasta.

Uuden vuoden kunniaksi uudet hiukset.

Sellainen oli kännykkäkuvien perusteella vuosi 2014. Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan :)