sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Uusi vuosi

Lupailen itselleni usein kaikenlaista. Joku elämäntapakonsultti on joskus teroittanut, että lupausten tulee olla hyvin rajattuja ja konkreettisia. Jos lupaa tulla onnelliseksi, voi itsekin hairahtua siitä, mitä tällä lopulta tarkoitetaan.

Hyvää neuvoa uhaten aion nyt kuitenkin luvata, että epämääräisistä epämääräisin hyve kohtuullisuus saa tulevana vuonna astua elämääni. Kun joulunpyhinä kieriskelin kinkkuähkyissäni vannoin, että never again. Juustokokoelman tuhoamisen voisi myös tehdä tyylikkäämmin puhumattakaan konvehdeista. Voisin myös tulevana vuonna nauttia perjantai-iltaisin lasin rakastamaani valkoviiniä koko pullon sijaan. Töitäkin voisin opetella tekemään kohtuudella. Kaksi tuntia oppituntien suunnitteluun päivässä saa riittää. Viikonloppuisin työn tekeminen on kiellettyä.

Ennen kaikkea aion olla itselleni kohtuullinen. Tähän ikään mennessä on tullut tehtyä niin kauheasti typeryyksiä, että viimeistään nyt on aika huomata, että kaikesta kyllä selviää. Jos nyt en aivan täydellinen ihminen voi olla, niin melko hyvä saa riittää. 

Pikku-Sisbekin unohti joskus kohtuuden :D

Tervetuloa vuosi 2015. Toivottavasti et vie minulta yhtään hevosta ja toivottavasti oppisin paremmaksi ratsastajaksi, ystäväksi, emännäksi ja ihmiseksi yleensä.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Jouluksi kotiin

Pieni Nalberttini on pian jouluorpo. Lähden huomenna kahdeksi viikoksi lomailemaan Pohjois-Karjalaan. Onneksi Iina ja tallinväki ovat luvanneet huolehtia Nallen iltasadusta ja muista tarpeista. Joulunpyhät hevonenkin saa lomailla, koska huomenna pistetään legot ojennukseen ja lyödään influenssapiikki.  Sitten kelpaa hymyillä ensi vuonnakin ja eihän sitä tiedä, jos joskus kisaamaankin pääsisi.



 Tänään kävin vain kevyesti köpöttelemässä maastossa. Vaikka keli oli surkea ja polku ajoittain aika huono, pystyi parissa kohdassa laukkaamaan pienen pätkän ylämäkeen. Heppa tykkäsi ja saatiin tosi kivoja kuvia kamalasta lumipyrystä huolimatta. 











Oikein ihanaa joulua kaikille!

tiistai 9. joulukuuta 2014

Uskonasiat

Katselin pitkästä aikaa vanhoja valokuvia eilen ja huomasin, että huomenna 10.12 tulee kuluneeksi tasan neljä vuotta rakkaan Diksu-ruunani kuolemasta. Tuolloin hevonen oli jo toisen ihmisen omistuksessa. Maailman tuhmimmasta hevosesta oli tullut edes hieman kuuliainen niiden neljän vuoden aikana, joina olin sen kanssa jaksanut tapella.

Lopulta Diksulla ei riittänyt hyppy ihan sille tasolle kuin olisin halunnut. Suuren työvoiton jälkeen tuntui melkein luovuttamiselta myydä hevonen. Olin lentänyt sen selästä niin monta kertaa ja elänyt varmasti kaikki mahdolliset ratsastuksen vaaratilanteet läpi. Halusin harrastukselta kuitenkin enemmän.

Diksun kanssa ratsutusapuna toimivat Jatta Leinonen ja Aki Karhapää. Kuvassa Aki ja Diksu kenttäkisojen esteosuudella.

Nallessa ja Diksussa on paljon yhteistä. Kanssaharrastajani taitavat sääliä minua. En tiedä uskooko kukaan muu, että meidän yhteistyöstä tulee koskaan mitään. Minusta ratsastus on jossain määrin uskonasia. Minä näen meidät ylittämässä jonakin päivänä isoja esteitä hyvässä rytmissä ja tasapainossa. Täytyy kuitenkin ymmärtää muita. Raivokkaasti puhiseva hevoseni etenee kohti estettä melkein paikallaan loikkien. Pieni herpaantuminen ja ratsu lähtee kuin nappi housusta. Kyllä siinä vähemmästäkin tulee mieleen, että mitähän tuo ihminen itsestään oikein kuvitteli hevoskauppoja tehdessään :D


Mutta silti. Pienen hetken ajan välähtää pätkä hyvää, kontrolloitua laukkaa tai pyöreä hyppy. Niinpä jatkan harjoituksia. Mikäs sille mahtaa, jos on vähän höpsö. Hevoseni sopisi varmasti paremmin miehelle tai ammattilaiselle, mutta minä nyt en ole kumpaakaan. Enkä ole niin tyhmä, etten ymmärtäisi hankkia apua. Kaikki ratsuhevoseni ovat käyneet ammattilaisen alla. Nalle ei tule olemaan poikkeus. Katsotaan, mitä kevät tuo tullessaan.

Kiitos Iidalle ja Oonalle kuvaamisesta!




Meidän huonojen ratsastajien ainoa toivo on sokea usko tulevaisuuteen. Hevoseni on ehkä vaikea, muttei niin vaikea kuin minä olen itsepäinen. Joskus elämä on yllättävää aivan kuten viikonloppuna, jolloin sain kuin sainkin hillittömästi käyttäytyvän ratsuni ehjänä maaliin paikallisissa harjoituskisoissa. Ruusuke on tietenkin lisätty korvalliselle kuvankäsittelyohjelmalla...



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

(Hevos)talouden abc


Huulet mutrussa kuin Päivi Räsäsellä hän istuu tietokonenäytön kelmeässä valossa ja räpyttelee kosteita silmiään. Koko kuukauden paahtamisen tulos on jälleen jyvitetty kansantalouden hyödyksi. Mikään  ei tyhjene yhtä nopeasti kuin hevosnaisen pankkitili palkkapäivänä. 

Mutta mihin se raha menee? Ja tuleeko se koskaan takaisin?

Koeviikkoon huipentuvan yhteiskuntaoppi 2-kurssin innoittamana olen nyt koostanut alle jokaisen hevosnaisen-ja miehen taloustiedon abc:n. Huom. ei suositella hevosihmisille, jotka haluavat yhäti elää valheessa.  Seuraa juonipaljastuksia. Älä lue eteenpäin. Stop! Tai jos et jaksa perehtyä koko litaniaan, niin siirry suoraan kohtaan S.

A: auto. Auton tehtävä ei ole kuljettaa hevosen omistajaa vaan hevosta. Auton valinnassa ei paina bensankulutus, autovero tai muut merkityksettömät seikat. Rekisteriotteesta tarkistetaan vain vetokyky. Autolla ei voi myöskään kuljettaa kavereita, koska auton virkana on toimia myös hevosesi liikkuvana vaatekaappina. 

Toista se oli ennen


B: Biotiini, B-vitamiini ja se kolmas purnukka, joka maksaa enemmän kuin hevosen omistajan viikon ruoat, mutta pollen on saatava sitä. Muuten ei kasva pitkät hiukset ja vahvat kaviot. Mitä omistaja sitten känsäisillä käsillään sivelisi? Omat haivenet putoavat päästä puutostaudin ja pitkittyneen stressin seurauksina. Täydellisestä tallipaikasta ei puutu kuin tuulikone joka pöyhisi leikkisästi  oman sydänkäpysen virheetöntä otsatukkaa.

C: cob. Tämä mystinen mittayksikkö saattaa aiheuttaa hysteerisiä tunteenpurkauksia tallinkäytävällä. Cob-kokoiset suitset voivat olla ihan mikäkokoiset tahansa. Ne eivät joko mahdu hevosesi päähän tai sitten ne ovat liian suuret. Mitä kalliimmat suitset, sitä vuolaammat kyyneleet. Ja hevosvarusteita myyvä nettikauppias huutonauraa partaansa. Eihän hevosen omistaja satasen remeleitään palauta. Hän ei ehdi hevoshommiltaan. Sen sijaan hän myy kerran päähän sovitetut suitset puoleen hintaan facebookissa. Mutta vasta sitten, kun varustekaapin ovi on vaarassa räjähtää saranoiltaan. 



D: d-rengas sen olla pitää, jos halutaan pieni, mutta vakaa vipuvaikutus. Sitten on tietenkin niitä kumikuolaimia, omenanmakuisia ja vaikka mitä. On pelhamia, fullcheekkiä, kurpariolleria, oliivia, kankea, matalalla kielentilalla, ketjulla, putkella, patkulla ja katkulla,  you name it. Ja ne mokomat hilavitkuttimet maksavat luonnollisesti 20-500 euroa. Et silti epäröi. Sinä tarvitset sellaiset!

E: equiline. Samaan sarjaan menevät muutkiin ylikalliit laatumerkit. Voisi kuvitella, että  115 euroa maksava hevosen korvahuppu olisi kudottu jonkun uhanalaisen karvaeläimen villasta, mutta ei. Edes timangit eivät ole lasihelmiä kummoisempia. Ökykallis korvahuppu kimaltaa kilpaa omistajan kyynelsilmien kanssa. Kyyneleet johtuvat vuoronperään liikutuksesta ja ahdistuksesta. Kokeneemmat sanovat, että se on ihan normaalia.

F: foorumi. Hevostalli.net- on hevosiin höyrähtäneiden virallinen sivusto. Tuletpa millä asialla tahana, olet huono ihminen ja  väärässä. Silmätön ja kädetön lapsi, joka maalaa postikortteja varpaillaan rahoittaakseen kehitysmaiden tyttöjen koulutuksen, muuttuu ht-netissä ihmishirviöksi. Tuomioita jakelevat ihmiset tietävät aina paremmin. Muista, että rahattoman ei pidä ostaa eläintä. Tilillä on oltava ainakin kymppitonni, kaikilla muillakin ht-nettiläisillä on.

G: GastroGard. Vaikka parhaasi teet, voi hevonen silti sairastua. Suuren ystäväsi vatsanpuruja saatetaan joutua lääkitsemään sellaisella oraalipastalla, että valmistajan kassakoneen kilinä kuuluu varmaan Etelämantereella saakka.  Kolmen viikon mahahaavakuuriin uppoaa helposti tonni. Omistajan leukaperät kiristyvät jälleen äärimmilleen, kun  hevosesi pyklää kalliit eliksiirit takillesi. Tahmea ja haiseva tökötti tarttuu tietenkin autosi turvavyöhön ja muistuttaa lemullaan jokaisella autoilukerralla siitä, että todellakin rakastat hevostasi. Ja rakkaudella on hintansa.



H: hampaat. hevosen legot tulee hoitaa vähintään kahdesti vuodessa. Eläinlääkärin tehtävä on jyystää hikhatussa ratsusi kitaa jättimäisellä raspilla. Hevosen tehtävä on tunnelmoida täyshuumattuna silmät puolitangossa ja omistajan tehtävä on maksaa koko lysti. Se oikea eläinlääkäri ajaa tallillesi tietenkin jostain jumalan selän takaa ja laskuttaa 5000/e Km.  Ihanan kallista.

I: Irtopalaleikkaus. Mun sysysydämestä puuttuu palanen ja se on irtopalanen!  Pakkaa hevosesi autoon, pistä tonni takataskuun ja rukoile, että se riittää.

J: jing ja jang. Hevosen henkilökohtainen hieroja on perehtynyt myös kiinalaiseen ikivanhaan hoitomuotoon eli akupunktioon.  Hevosen naamalta voi hoidon alussa yleensä lukea selvästi lauseen: what the fuck!? Hetken kuluttua piikki lihassa onkin kaviokkaasi mielestä ihan vaan jees jees. Hieroja tunnustelee myös hevosesi korvienväliä näppärillä sormillaan. Energioiden tulee olla tasapainossa; ei liikaa jingiä eikä jangia. Kun hevosesi muodostaa täydellisen taon, tunnet itsesikin raukeaksi. Syvällä sisimmässäsi kysyt, onko tästä mitään hyötyä, mutta vastaus rauhoittaa kaiken lukuunottamatta miinusmerkkistä tiliäsi: Ei tästä haittaakaan ole. 



K: klippaminen. Talvella hevoset kasvattavat talvikarvan. Ideaalitilanteessa karva lämmittää ulkoilevaa hevostasi, mutta ei hiosta liikutuksessa. Oikeasti pollesi tippuu hikeä jo vartin hölkyttelyn jälkeen. Karvojen ajelu helpottaa kuivumista, mutta altistaa omistajan koko talven kestävälle loimirumballe.  Oikean koltun etsintä on piinaavaa. Lopultakin istuva ja lämmin ulkoloimi maksaa jostain syystä enemmän kuin ne kaikki muut. Tarhakaverin mielestä hengittävä ja vedenpitävä kangas myös maistuu hyvälle. Hampaitasi kiristellen ostat rullan karhunlankaa ja kiroat äänettömästi.



L: Loimi. Edelliseen aiheeseen liittyen on mainittava, että hyvä ulkoloimi ei riitä. Vaihtoloimia pitää olla. Sisälle kannattaa varata liukaspintainen talliloimi. Kuivatukseen fleeceloimi, kävelytykseen ratsastusloimi ja kisoihin siisti edustusloimi. Kaikkia laatuja pitää olla kolme. Mihinkään ne eivät mahdu paitsi autosi takapenkille. Joidenkin hevosihmisten loimikokoelma maksaa keskivertopalkansaajan kuukausipalkan verran.  Mutta nähdessäsi hevosesi tyytyväisenä kääriytyneenä kirkkaaseen ja kuohkeaan uuteen takkiinsa, ymmärrät, että kaikki oli sen arvoista. Muista kuvata hetki välittömästi, koska huomenna loimesi ei missään tapauksessa enää näytä uudelta.

M: maastoilu. Raikas ilma ja kauniisti tepsuttava hevonen. Kyllä maastoilu on mukavaa. Jos et putoa, karkuuta hevostasi, sotkeennu koiravaljakon remeleihin, tule ammuttua hirvenä tai jos hevosesi ei innoissaan polje kenkiä jalastaan, on maastoilu oikeastikin mukavaa ja melko edullista. Riskien minimoimiseksi kannattaa toki muuttaa maalle ja ostaa muutama hehtaari omaa metsää. Se voi tulla kalliiksi, mutta kuka näitä nyt laskee?

N: nuoret hevoset. Ne saattavat maksaa aikuisia vähemmän, mutta tilanne tasoittuu nopeasti. Jangsterisi kasvaa pian ulos satulastaan, ei vain kerran vaan jopa kolmesti. Ainoa sopiva penkki maksaa tonnin. Ostat sen jouluboonuksillasi ja toivot, että oppisit pian ratsastamaan elikollasi. Ammattilainen tahtoo ratsutusurakastaan 400-1000 euroa kuukaudessa. Mutta hei, kaikki harrastukset maksavat eikä ratsastus ole poikkeus. Ratsuttajan videoiman ratsastuksenkin katselu voi olla harrastus.  

O:  Orjat. Heitä ei enää ole. Tallityttö on kuollut sukupuuttoon. Eräs vanha kouluratsastaja kuiskasi kerran nähneensä yhden, mutta kukaan ei uskonut. Tädin nuttura oli kiristänyt liian kauan. Jos tahdot saada hevosellesi hoitoa, on siitä oltava valmis maksamaan. Köyhät hevosenomistajat muodostavat talkooringin. Kun jonkun hevonen sairastuu, tai omistaja ei pääse tallille, jakaa talkooväki taakan. Koskaanhan ei tiedä, jos jo huomenna omalta pollelta pamahtaa jänne tai et pääse sekoittelemaan kultamurusi mömmeröitä.

P: paise. Hevonen ei ole turvassa missään. Talven tullen maa jäätyy ja yks kaks hevosesi onkin aivan jalaton. Kaviopaise on melko helposti hoidettavissa oleva vaiva, mutta kengittäjän saaminen paikalle ensitilassa voi raastaa hermoja. Elikko ei myöskään aina ymmärrä omaa parastaan. Sinä tahtoisit hoitaa rakasta lemmikkiäsi. Lemmikki tahtoisi potkaista polvilumpiosi säpäleiksi.

Q: q-etuliitteisillä hevosilla on usein suvussaan Quidam de Revel, joka oli varmasti arvokas hevonen. Nalbertti ei tule omalla ratsunurallaan saavuttamaan isoisoisänsä kaltaista menestystä, mutta silti sain pulittaa harrastuskaveristani suhteellisen ison rahan. Ainakin jos otetaan huomioon, että olen käytännössä rahaton. Kaksi ropoa vai miten se olikaan.



R: rintarmmimaringaalivatsapanssarijännesuojahäntäheijastineiruskeaavaanmustapaitsijospitäävaihtaasatulaa. Ratsastus on välineurheilua. Se joka väittää muuta valehtelee.

S: Sinulla ei ole siihen varaa!

T: tallivuokra. Omat asumismenosi ovat sivuseikka. Suurimman loven asumiskustannuksistasi kuluvat hevosesi majoittamiseen.  Kaakkisi soluasunto maksaa monta rahaa. Maksat sen kuitenkin mukisematta, koska kustannuksiin nähden hevosen pitäminen toisen nurkissa perustuu lopulta vain tallinomistajan hyväntekeväisyyteen. Karsinoita vuokraava hevosalan yritys ei ole kultakaivos vaan työtä pelkäämättömien yksiöiden vinksahtanut intohimo.

U: Uusi hevonen. Kun vanha ja hyvin palvellut on siirtynyt vehreämmille laidunmaille, pitää hevosihmisen saada uusi ystävä. Hyvä hevonen maksaa tuhansia euroja. Hevoskuumetta poteva ihmisparka voi tehdä epätoivoisia tekoja. Legendan mukaan eräs suomalainen esteratsastaja myi eläinallergisen tyttärensä lapsimorsiameksi Afganistaniin vain rahoittaakseen uuden menestyksekkäästi Racingia hyppäävän nuoren lupauksensa. Ja tämä on tietenkin tositarina.

V: valmennukset. Tavoitteellisen ratsastajan kuuluu käydä valmennuksissa. Valmentaja ei ehkä aina muista nimeäsi, mutta huonosti käyttäytynyt hevoseni muistuu kyllä nopeasti mieleen. Valkun tekisi mieli huutaa pää punaisena, mutta eihän se kehtaa. Ratsastaja toivoo, että uusi satulahuopa pelastaisi tilanteen.  Valmentajan aika maksaa pari euroa minuutti. Halpaa kuin saippua! Siksi kannattaa valmentautua ainakin kahdesti viikossa. Et tarvitse itsellesi uutta talvitakkia. Tarvitset valmentajan.

X: on kertomerkki. Sen tehtävä on muistuttaa hevosenomistajalle, että rehellisyyden nimissä kaikki arviot harrastuksen hinnasta pitää kertoa kolmella. Itselleen valehtelu on tosin defenssimekanismeista tehokkain eikä hyvällä mielenterveydellä ole hintaa.



Y:  Yllätys. Hevosen omistaminen on täynnä yllätyksiä. Useimmat yllätykset ovat ikäviä ja tulevat kalliiksi. Odottamattomia ja kinkkisiä tilanteita kannattaakin keventää huudahtamalla iloisella äänellä onglemakohdan ilmentyessä: ”Yllätys!”  Hevonen seisoo karsinassaan letit päässä ja shakkikuviot kankussaan. ”Yllätys!” Äidin pikku Turboltahan on tipahtanut etukenkä. Ainoa kengittäjä, joka sunnuntai aamuna suostuu paikalle, tahtoo palveluksestaan 90 euroa.  Työ kestää kaksi minuuttia. Ei, naulat eivät ole kultaa.

Z: Jos hevosen nimen perässä on Z, niin sillä saattaa olla muutakin kuin tunnearvoa.

Å: Ruotsalainen oo. Muista, että svenska talande ryttare är bettre ryttare och kanske rikkaampi också.

Ä: Äitiys. Hevosellekin se on suotava, ainakin jos olet jaksanut onnistuneesti kantakirjauttaa otuksesi. Naapurin  Taisto-ori ei kelpaa isäksi eikä kallisarvoinen ystäväsi pääse nauttimaan lemmenleikeistäkään. Elämänsiemenet tilataan Saksasta, tuoreena olisi kai parasta. Setä ultraa, omistaja maksaa kiltisti ja toivoo, että hevosenalku pysyy äitihevosen sisällä sopivan kauan. Tammarehut kaavitaan säntillisesti säkin pohjalta ja sikiö vakuutetaan. Keväällä varsomiskarsinassa retkottava kaksipäinen mutantti, on tamman omistajan kiitos.  Tai jos kaikki meneekin hyvin, niin viimeistään viikon ikäisenä uusi elämä polkee naulaan tai tekee jotain muuta kamalan kallista.

Ö: Ötökät. Ne piinaavat rakasta lemmikkiäsi, niin ettei ratsastuskaan enää onnistu. Hyttysloimeen sonnistautunut ratsusi näyttää lähinnä talvisodan sankarilta. Seuraavana päivänä näky muistuttaakin enemmän mustanaamiota. Hyttysloimen repiminen on varmaan myös mukavaa. Muista, että hevosesi on saatava toteuttaa itseään. Ainahan voit sivellä hevosesi ötökkämyrkyllä. Paras maksaa saman verran kuin pullollinen Elisabet Ardénin parfyymiä. Huokaisten tarjoat myyjälle pankkikorttiasi.

Et tarvitse kuittia. Unohdus on hevosen omistajan pelastus.







maanantai 24. marraskuuta 2014

Tuskaisa hyppytunti

Kyllä se nyt myönnettävä on. Maailman vahvin Nalle ei ole taltutettavissa babypelhameilla. Joudun edelleen opettelemaan ratsastamaan, mutta hyppykuolaimeksi palaa ainakin toistaiseksi olympia. Olen tunnin ratsastuksen jälkeen niin kipeä, että blogin päivittäminenkin tuntuu huikealta ponnistukselta. Jok'ikistä lihasta särkee ja kivistää. Myös päähän koskee, mikä varmaan johtuu niskojen jäykistymisestä.

Hevonen juoksi vasten kuolainta sellaisella voimalla, että pikkuruinen ruotoni nitisi liitoksissaan. Valmentajamme Miksu luetteli liudan minun kokoisiani ratsastajia, jotka silti hyppäävät onnistuneesti isoja ratoja suurilla hevosillaan. Ei lohduttanut. Tunsi itseni lähinnä banaanikärpäseksi geenimanipuloidun lohikäärmeen kyydissä. Vetokilpailun voittajasta ei ole epäselvyyttä.

Ratsastajansa tavoin hikeä tippuva,  tyytyväinen ruunani piehtaroi pitkin karsinaa ja nauroi ääneen. Muut hevoset osoittelivat ratsastajaparkaa kavioillaan ja tirskuivat Nallen hupaisille kiikutustarinoille.

Kädet täristen ja tuskan kyyneleet silmäkulmissa sisuunnun parhaillani kyllä sellaiseen revanssiin, että se oli kuulkaa tytöt ja pojat viimeinen kerta, kun se kirppukasa kuskaa meikäläistä metriäkään.

Oi armollinen ratsastusurheilun jumala. Anna minulle taitoa ja ymmärrystä niin, että yhteistyömme tämän hevosen kannsa loksahtaa lopultakin uomiinsa. Ja jos et siihen kykene, niin anna ainakin sellaiset hauikset, että alta juokseminen jää ensi kerralla yritykseksi.

Nyt lepoa, jotta jaksan aamulla mesoa karttakeppini kanssa (ja sitä myötä maksaa sen penteleen otuksen hotellihuoneen jatkossakin).

perjantai 21. marraskuuta 2014

Ei vielä aivan kuin elokuvissa

Hirmuisen isolla laukka-askeleellaan ja intoa puhkuen Nalberttini suoriutui tänään Elmo Jankarin valmennuksesta Korpilahdella. Groomin toimi ratsastuslinjalainen Emma ja terapeuttina Henna. Kiitokset kaikesta avusta!  Reissu oli tosi mukava, vaikka tulomatkalla sankka lumipyry sai kyllä kuskille kylmän hien pintaan.

Elmon valmennus sopi meille hyvin. Kotona harjoittelemme enemmän kontrollijuttuja. Odotetusti kenttäratsastajan treeneissä sai edeteä hieman normaalia reippaammin. Vaihtelu virkistää vaikka kontrollia heppani kyllä kaipaa edelleen eniten. Pienillä babypelhameilla Nalle pysyy aika hyvin händyssä, mutta en ole oppinut vielä ottamaan vauhtia pois rennolla kädellä. Jatkan harjoituksia. Elmo myös ohjeisti käyttämään ketjun alla aina pehmustetta. Saksassa se on kuulemma pakollinen. Tämä olikin mulle ihan uusi tieto. Ehkäpä kätevänä emäntänä ompelen lampaankarvasta tms. pehmikkeen.

Alkuverryttely tehtiin kavaleteilla. Pitkälle sivulle tuli kolme hyppyä ja pääty-ympyrälle kaksi. Sen jälkeen hyppäsimme ristikkoa ja okseria ensin ravista ja sitten laukasta. Ristikolle lähestyminen piti tehdä harjoitusravissa. Ei meinannut kyllä meillä onnistua...

Sitten hypättiin pari linjaa. Kuvioitu lankku arvelutti heppaa ja siihen tehtiin kaksi ihan kamalaa hyppyä. Leikkasin ne videosta varmaan kaikkien harmitukseksi, mutta ne oli NIIN kamalia. Onneksi Nalle ei kuitenkaan kieltänyt, kuten kaksi muuta valmennuksessa ollutta hevosta tekivät kyseiselle esteelle. Radassa olikin sitten omat ongelmakohtansa. Itse jännitin eniten vain 1,5 metriä leveää pikkupystyä, mutta eniten mokailimme harmittomilla, ihan tavallisilla pystyillä -radan kaikkein pienimmillä!  Sen sijaan hieman isommalle okserille Nalle tuli itse kivasti takaisin ja siinä onnistuimme joka kerta. Ehkä hepalla kuitenkin on jotain omaa järkeä :)

Kaikenkaikkiaan valmennus oli siis oikein kiva ja hyödyllinen, vaikka en kovin hyvin onnistunutkaan ratsastamaan tänään. Mut Nallesta tykkään kuitenkin joka päivä enemmän ja enemmän. Olen täysin vakuuttunut, että se on paras hevonen, mikä mulla on koskaan ollut, vaikka raakahan se edelleen luonnollisesti on. Tässä vielä koostevideo valmennuksesta :)



torstai 20. marraskuuta 2014

Arkista aherrusta

Joskus suututtaa! Kun kirjoittaa sanat "aherrusta", "joskus" ja "suututtaa" kolme kertaa väärin, koska tietokoneen s-nappula ei toimi normaalisti, niin se kyllä pistää vihaksi.

Joskus töissäkin vihastuttaa. Tahtoisin liimata 12 muistipelikuvaa ja 12 muistipelisanaa pieniin lappuihin (viidelle ryhmälle), jotta seiskaluokkalaiset saisivat pelata. Aikaa on vain 15 minuuttia. Eihän se riitä.

Tahtoisin viettää aikaa Matiaksen kanssa, mutta kun opettaa seitsemän tuntia päivässä, järjestää gaalaa, studiamessuja, laatii uutta koulukohtaista opetussuunnitelmaa, markkinoi lukiota ja suunnittelee ne seuraavan päivän seitsemän oppituntia, niin eihän sekään onnistu. Tai onnistuisi, jos en työn valmistuttua lähtisi tallille.

Huomenna on valmennus, pitäisi ratsastaa. Pitäisi myös olla vaihtamassa renkaat traileriin puolen tunnin päästä paikassa X. Päätän taluttaa hevosta 20 minuuttia, vaikka oikeasti en jaksaisi kävellä metriäkään. Samalla voi sentää soittaa pari puhelua. Kodin ja koulun yhteistyö on tärkeää.

Joskus vihastuttaa, kun opiskelija sanoo suoraan ja puhuu totta. Kolmannesta taloustiedon ryhmässäni ei kiinnosta Kreikan velkakriisi tai talouden taantumisen syyt. He sanovat sen rehellisesti. Kysyn syytä, mutta eihän sitä ole. Rehellisyys maan perii. Mutta silti. Oliko ennen kaikki paremmin? Olisinhan huono opettaja, jos oikeasti salaa toivoisin voivani laittaa nuorison nurkkaan seisomaan. Pois se minusta!

Joskus hyviä asioita elämässään pitää kaivaa syvältä ja vielä syvemmältä. Mutta sitten. Ihan yks kaks. Kaksi herrasmiestä vaihtaa ne viheliäiset renkaat. Kassatyttö hymyilee kauniisti. Kotona sähköpostissa odottaa niin viiltävä etiikan elokuvatehtävän analyysi, että meinasin haljeta ylpeydestä.

Sellaista arki on. Kaikessa kauheudessaan se on aika ihanaa. Ja huomenna hypätään esteitä Kinkkulassa.Palaan ehkä illalla asiaan.

Melkein valmis f1-varikolle. Not!  Kiitos Jarmo ja Henkka, rengasmestarit!



sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Irtohypytystä

Ratsastuslinjalaiset viettivät tänä viikonloppuna tallilla ns. intensiivijaksoa, jossa ratsastusta ja hevosen hoitoa tulee kerralla enemmän. Tällä voidaan korvata viikolle osuvia iltapäivätunteja. Lauantaina opiskelijat harjoittelivat irtohypytystä varsoilla ja nuorilla hevosilla.

Divan vauvaheppakin pääsi tutustumaan puomeihin :)

Meillä on tallilla katosta laskettava irtohypytyskuja. Kujalle laitettiin kome estettä, joista kahden ensimmäisen tehtävänä on hakea hevoslle optimaalinen hyppypaikka ja hyvä rytmi. Tallilla on aika paljon nuoria hevosia, joten lukiolainen jokainen pääsi vuorollaan taluttamaan kujaan ja tarjoamaan kauroja suorituksen jälkeen.

Vasemmalla Naltsu, keskellä kunnan pikkujoulujen uuvuttama meikäläinen sekä huomattavasti tervehenkisempi Miia. Oikealla Nallen kaksi vuotta nuorempi sukulaisoipoika Onni.

Vauva ja Diva


Irtohypytys ei viisi vuotiaalle enää ole kovinkaan tarpeellista, mutta koska en ole koskaan nähnyt Nallen ylittävän yli metrin esteitä, halusin hypyttää sitä muutaman kierroksen. Osa lukiolaisista lähti laittelemaan hevosiaan jo kuntoon, mutta muutama jäi avuksi. Minusta Nalle hyppäsi oikein kivasti. Tässä pieni videopätkä, jonka kuvasi Oona.


Ensi viikon perjantaina olemme näillä näkymin lähdössä ensi kertaa tallin ulkopuoliseen valmennukseen. Hauskaa! Kerron myöhemmin lisää :)

tiistai 11. marraskuuta 2014

Ratsastuslinjan kuulumisia


Tässä on meidän uusi mainos, joka julkaistaan myös Hippoksessa. Mainoksen kuvan on ottanut Renja Tolvanen ja kuvan muokkauksessa minua auttoi lukion ykkönen Jasmin Hännikäinen.

Tulevana torstaina pääsemme jälleen antamaan haastatteluja, mutta siitä kerron myöhemmin lisää. Viikonloppuna ratsastuslinjalaiset pitävät oikean intensiiviopetusjakson, jossa opetusta on aamusta iltapäivään. Tiedossa on ainakin irtohypytyksen harjoittelemista ja ratsastusta kahdesti päivässä. Toivottavasti Nalle kelpaisi koekaniiniksi irtohypytykseen.

Kuten vanhat lukijat tietävätkin, on ratsastuslinja minulle oikea rakkausprojekti, joka laitettiin alulle kutakuinkin vuosi sitten. Enpä olisi voinut parempia lukiolaisia ryhmääni saada! Toki oman koulun yleislinjallekin tulleet entiset yhdeksäsluokkalaiset ovat minulle aivan erityisen tärkeitä oppilaita (lämmöllä muistelen yhteistä Ahvenanmaan matkaamme), mutta sen lisäksi monta ulkopaikkakuntalaista, aluksi ihan vierasta nuorta aloitti linjalla elokuussa.

Kuten kaikissa uusissa jutuissa, myös ratsastuslinjalla raameja on jouduttu hakemaan ja miettimään, miten kaikki tunnit saataisiin sopimaan järkevästi päiväohjelmaan. Edelleen otan mielelläni vastaan parannusehdotuksia, ideoita ja palautetta. Ilman näin kivaa porukkaa olisi kaiken järjestäminen ollut varmasti todella ikävystyttävää.

Nyt tarvitsisin teidän kaikkien lukijoiden apua, jotta mahdollisimman moni ensi keväänä peruskoulunsa päättävä heppaihminen saisi tietää linjastamme. Tavoitteena olisi, että jälleen kymmenkunta (max.15) ratsastuksesta ja hevostaloudesta kiinnostunutta nuorta aloittaisi yleislinjalle hakevien rinnalla lukiossamme. Jakakaa siis kaikki kynnelle kykenevät tätä postausta hyviksi katsomissanne medioissa :) 

Listaan alle muutaman hyvän syyn hakea meille tänne Kuhmoisiin:

- Vaikka lukio on pieni, on meillä puitteet kunnossa. Jokaisessa luokassa on videotykit, dokumenttikamerat ja pätevät opettajat.
- Jokainen lukiolainen saa koululta ILMAISEKSI käyttöönsä henkilökohtaisen läppärin sekä lukion oppikirjat (lainauspantti 50 e pitää maksaa, josta palautetaan 30 e.) . Vain kielten tehtäväkirjat joutuu ostamaan itse. Lukiokirjoihin uppoaisi normaalisti helposti 500e vuodessa!
- Kaikki ratsastuslinjalaiset pääsevät ratsastamaan ILMAISEKSI kahdesti viikossa erittäin pätevän opettajan silmän alle. Talli on SRL:n hyväksymä ja ratsastuskentän lisäksi löytyy myös maneesi sekä kivoja maastoreittejä. Parasta on, että lukion ja tallin välimatka on vain noin 700m.
- Jos tulet kauempaa, on vuokralla asuminen Kuhmoisissa halpaa. Parilla sadalla löytää jo yksiön kimppa-asumisesta puhumattakaan. 17-vuotiaana lukiolaiset saavat jo aika mukavasti KELA:n tukia asumista ja opiskelua varten.
-  Vaikka kunta on pieni, on täällä paljon elämää. Alue on yksi Suomen suosituimpia vapaa-ajan asumisen kohteita. Palveluita on kivasti. Lähimpään kaupunkiin eli Jämsään ajaa puolessa tunnissa ja Tampere, Jyväskylä sekä Lahti ovat myös ihan mukavan välimatkan päässä.
- Ratsastus- ja hevoskursseista saa kerrytettyä helposti kursseja, joita lukion läpäisemiseen vaaditan vähintään 75. Vaikka et hakeutuisikaan lukion jälkeen hevosalalle, on osaamisest hevosten kanssa varmasti hyötyä ihan harrastajatasollakin.
- Valmentautumaan ja kilpailemaan pääsee omakustanteisesti ratsastuskoulun hevosilla
- Keskiarvoraja meillä on vain 7.0
- Jokainen vuosikurssi tekee opintomatkan ulkomaille. (2014 aloittaneet lähtevät ehkä Saksaan. Unkariakin on ehdotettu) 
- Täällä on kuulemma mukavia ja komeita nuoria miehiä (Tämä on lukiolaisten oma kommentti ;) )

Mielestäni ratsastuslinja sopii nuorelle, joka:

- Osaa ottaa vastuun itsestään ja kykenee tarvittaessa asumaan itsenäisesti.
- Haluaa oppia hevosista ja ratsastamisesta
- Ymmärtää, että lukion käyminen vaatii työtä, eikä sitä työtä voi kukaan muu kuin opiskelija itse tehdä.
 
Mikäli kiinnostuit, niin lisätietoja saat näin aluksi vaikkapa ratsastuslinjan omasta blogista: http://ratsastuslukioon.blogspot.fi/

Minuunkin voi ottaa rohkeasti yhteyttä.

Tehdään Kuhmoisten lukiosta vieläkin parempi opinahjo!

p.s

Kaikille open murusille tsemppiä tulevaan koeviikkoon ja syksyyn yleensä. On niin pimeää ja märkää, että tuntuu ettei millään jaksaisi, mutta pian on joulu ja sitten mennään jo valoa kohti. Gaalailtakin tulee pian, joten kaivakaapa ykkösvermeenne naftaliinista. Ootte parhaita <3

 




sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Meea

Onneksi karmea räkätauti ja pieni kuume ei kaatanut ihan kokonaan meikäläistä vaan pääsin vielä tänään jatkamaan Iinan ja Meean kanssa harjoituksia. Tällä kertaa saimme myös kuvia. Kiitos Henna!

Ajatella miten siitä hamppuharjaisesta, pihan perällä kasvaneesta villivarsasta on tullit ihan oikean ratsuhevosen näköinen <3

 Tallusteltiin taas pieni lenkki tutuissa maastoissa ja Meea käyttäytyi moitteettomasti.



 Kaikkien piti hymyillä kameralle!



Nyt vähän lepoa. Vaikka kyllä hevoset on parasta lääkettä niin flunssaan kuin muihinkin vaivoihin :)

lauantai 8. marraskuuta 2014

Huraa!


Innokkaasti minua pari viikkoa kuskannut hevonen saatiin tänään ruotuun ihan kreivin aikaan. Päädyin ratsastamaan tänään poikkeuksellisesti olympialla Miksun estevalmennuksessa ja yhtäkkiä kaikki oli taas ihan helppoa. Jatkossakin aion hoitaa hyppyhommat jollakin pienellä vipuvarrella varustetulla kuolaimella. Kun on pieni ihminen ja ratsu on puolestaan iso, leviämään taipuvainen ja tavattoman vahva, katson ettei minun tarvitse enää henkeni uhalla hypätä kolmipalalla. Ehkäpä, kun saamme työstettyä hirvittävän pitkää ja keskeneräistä laukkaa lisää kasaan, voin siirtyä takaisin kevyempään kuolaimeen. Aika näyttää.

Teimme aluksi aika haastavaa puomitehtävää volteilla ravissa ja laukassa. Ratsastimme myös n. 21m linjaa pienillä esteillä sekä jumppatehtävää. Valemennus sopi tasoltaan ja tehtäviltään meille tosi hyvin. Tuntui, että sain kovasti lisää motivaatiota harjoitteluun. Seuraavat treenit ratsastetaankin jo keskiviikkona, kun Seppo tulee pitämään tuntia. Tässä kooste tämän päivän hypyistä.


Kolmevuotias Meea-heppa pääsi tänään jo toista kertaa ratsun tehtäviin. Teimme about vartin lenkin ihanan lumiseen metsään. Iina talutti ja meikäläinen kökötti kyydissä. Uskaltauimme jopa ravaamaan muutamia pätkiä. Aika fiksu nuori!






Lumi on tuonut valoa ja tehnyt kaikesta kauniinpaa. Otin pari kuvaa myös Mällykäisestä, vaikka kuvat hieman häviävätkin aidolle maisemalle. En edelleenkään ole oppinut säätämään kameran asetuksia kohdilleen Hennan sitkeistä koulutusyrityksistä huolimatta.





Hyvää viikonloppua kaikille!


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Taas on se aika vuodesta

Moni nuori miettii, minne sitä suuntaisi opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Itsenäiseen elämään kykenevälle hevosihmiselle meidän lukion ratsastuslinja on kyllä ihan varteenotettava vaihtoehto. Juuri tänään mietin tallilla, miten nopeasti lukukausi onkaan mennyt. Ihan  äsken yhdeksän ratsastuslinjalla aloittanutta tyttöä vasta tutustui kaikkeen. Nyt sain huoletta tuupata hikisen hevoseni parille tallilla vapaa-aikaansa viettävälle lukiolaiselle siksi aikaa, kun itse juoksin yläkertaan loimea hakemaan. Näppärät opiskelijat vapauttivat sillä välin heppaseni satulasta ja suitsista. Kätevää! Harvassa koulussa omia oppilaitaan näkee näin mielellään myös vapaa-ajalla. Parin kohdalla on tainnut käydä niin, että Kuhmoisten komeat nuoret miehet ovat onnistuneet vetämään vielä hevosiakin pidemmän korren, mutta kyllä ope ymmärtää.  Olette silti huippuja kaikki :)

Laitan tässä uusienkin lukijoiden ihmeteltäväksi meidän lukion ratsastuslinjan mainosvideon:


Jos jäit kaipaamaan lisätietoja, niin kurkkaappa linkin taakse.


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kuulumiset

Viikonloppu meni taas aivan liian nopeasti. Onneksi töissäkin on ihan kivaa, ainakin nyt kun olen unelma-alallani. Toisinaan töihin herääminen tuntuu kuitenkin työläältä. Tallillekin olisi kiva ehtiä valoisan aikaan. Kyllä syksy osaa olla joskus tympeää aikaa.

Varmasti oppilaiden ja opiskelijoidenkin on vaikea repiä motivaatiota opiskeluun tähän aikaan vuodesta. Itse muistan harkinneeni lukion keskeyttämisestä ainakin joka toinen kuukausi. Onneksi en luovuttanut. Nyt en osaisi kuvitellakaan tekeväni jotain muuta kuin opetustyötä. Se tuskin olisi mahdollista ilman lukiopohjaa.

Hevosten kanssakaan ei pidä luovuttaa. Rakensin suurin odotuksin tänään pienen jumppatehtävän Nallelle. Linjalla oli kolme ristikkoa ja okseri.  (3,20-3,20-3,20-7m). Tulimme ravissa sisään, jotta vauhti ei kiihtyisi ja askel venyisi ihan mahdottomasti. Kaikesta huolimatta tuntui, että okseri tulee vähintään syliin ja rytinä vaan kävi. Tunsin kyllä lievää epätoivoa. Jumppasarjalla ei oikein ratsastaja paljoa pysty hevosta auttamaan, ainakaan jos on tälläinen ihan tavallinen tunari. Nostimme lopulta viimeisen ristikon melko isoksi, niin että hevonen joutui siinä nousemaan enemmän ylös kuin eteen ja saimme viimeisen välin sopimaan. Kiitos vaan Iinalle avusta! Lopetin välittömästi onnistuneeseen suoritukseen.

Ensi lauantaina on onneksi valmennusta luvassa, kun Miksu tulee pitämään tuntia meidän tallille. Mahdollisesti pääsisin myös Meijan oppiin viikolla, joten eiköhän kaikki lähde kuitenkin sujumaan ennemmin tai myöhemmin. Ongelma piilee nyt siinä, että Nallen laukka on totaalisen kesken. Innostuessaan hepalta katoaa myös jarrut, mikä tekee ratsastuksesta varsin haastavaa. Olen kahden vaiheilla kuolaimen valinnan kanssa. Periaatteessa haluaisin ratsastaa ihan tavallisella kolmipalalla, jolla hevonen sileällä toimii yleensä kohtalaisesti. Toisaalta jatkuva kiskomiskilpailukaan ei kiinnostaisi. Varsinkin hypätessä hevosesta tulee minulle kertakaikkiaan liian vahva. Edellisessä kodissa Nallella käytettiin pienellä vipuvarrella toimivaa kuolainta hypätessä. Kun hevonen ei periaatteessa ole lainkaan kovasuinen tahtoisin mieluiten jatkaa kolmipalalla, mutta mutta...

Kuukauden sinnikkyyspalkinto menee tällä kertaa kuitenkin Iinalle, jonka nuori hevonen keksi pari viikkoa siten keinon luistella epämiellyttävistä tilanteista potkimalla. Maastakäsittelyharjoituksilla ja systemaattisella palautteella oli hevonen tänään jo siinä kuosissa, että uskalsimme viikkojen tauon jälkeen jatkaa sisäänratsastusprojektia. Minä nousin kyytiin ja Iina hevoselle tutumpana hoiti taluttamisen. Niinpä pääsimme tekemään ihan oikean viiden minuutin mittaisen ratsastusretken. Kukapa olisi jokin aika sitten uskonut!

Kuvia en saanut tänäänkään, mutta katsotaan, jos joku taas haluaisi kuvata valmennuksessa. Ratkaisua meidän jarruongelmaan saa myös ehdotella. Toivottavasti homma alkaisi sujua, niin ehkä joulukuussa päästäisiin hyppäämään seurakisoihin. Toivossa on hyvä elää :) 


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Lyhyt muisti ja vielä lyhyempi pinna

Hermostuminen ei sovi ratsastusurheiluun. En silti saattanut välttyä hermostumiselta, epätoivolta ja suoranaiselta ketutukselta, kun Nalle eilen kiidätti minua pitkin maneesia kuin litran mittaa. Siinä vauhdinkyyneleet ja räkäroiskeet poskella ehtii miettiä kaikenlaista. Mitä jos alkaisikin harrastaa jotain astetta rentouttavampaa? Olen aina halunnut opetella neulomaan. Juuri sillä hetkellä pehmeät ja hyväntuoksuiset lankarullat takkatulen äärelle tuntuivat vastustamattomalta ajatukselta.

Epätoivon hetkellä sitä unohtaa, että saisin oikeastaan olla iloinen pelkästään siitä, ettei hevoseni mötkötä maatumassa Sisbe-vainaan vieressä pellonreunassa. Mutta niin se on. Kun ratsastuksessa jokin menee pieleen, alkavat pienetkin asiat harmittaa. Olen aikuinen ihminen ja tajuan kyllä, että pipon häviäminen ei ole pahinta, mitä maailmassa voi tapahtua. Enkä tietenkään huutanut vattukerberaa koko kotimatkan yksin autossa. Kypsään somettamiseen ei myöskään kuulu uhkailu hevosen myymisellä. Enkä varmasti koskaan menisi vertaamaan epäonnistunutta ratsastustani koko Europpaa 1300-luvulla riivanneeseen paiseruttoepidemiaan!

Koska en lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut ratsastamaan maneesin seinästä läpi, laskettiin minut vielä tänään mukaan Seppo Laineen valmennukseen. Minä pidän Seposta ja parasta on, että Seppo pitää Nallesta. Minusta valmennus meni ensimmäiseksi estevalmennukseksi oikein hyvin. Vaikeaahan kaikki vielä on, mutta ei epätoivoista. Mitä nyt yhden 17,5 m välin vedin vahingossa kolmella laukalla... Mutta noin periaatteessa hevonen oli melko pitkälti kontrollissa suurimman osan ajasta.

Sellaista on ratsastusurheilu. Yllättäen oksennukselta haisevat loimet eivät painaneetkaan enää mitään. Vaikka autostani loppui akku ja kulkuneuvo oli pakko jättää tallille, niin mitä siitä? Sainhan kyytiä odotellessani katsella valmennusvideoita keskellä märkää ja pimeää tallinpihaa. Joku trombi kai pyöritti ponnariani, mutta so what? Eihän koko kuontaloakaan ole muotoiltu kohta neljään kuukauteen (koska olen panostanut kampaajan sijaan harrastukseeni).

Joka paikkaan koskee, flunssa iskee ja olen tehnyt koko viikon about kymmenentuntista työpäivää, mutta mikään ei haittaa. Tässä mä vaan onnellisena latailen ratsastusvideoita ja suunnittelen seuraavan viikon treeniohjelmaa. Tässä teillekin elävää kuvaa ihmeteltäväksi. Kiitos kuvaajalle :)







lauantai 25. lokakuuta 2014

Hienoja hevosia, taitavia ratsastajia ja karu todellisuus

Kansallisten ja kansaivälisten kisojen katseleminen on paitsi mukavaa myös kehittävää. Ihana Henna järjesti minulle maalaishiirelle lipun Hihsiin ja pääsin nauttimaan muutaman tunnin hallikisoista isolla H:lla.

Uskon muuten ihan oikeasti, että huipulla ratsastavien suoritusten katseleminen kehittää muutakin kuin pelkkää kateuskäyrää. Vähintäänkin saan kisaturistina toimimisesta motivaatiota omaan ratsastukseeni. Yksi jos toinen katsomossa jännittävä uskoakseni ajatteli samaa: pääsisipä pian itsekin hyppäämään. Meidän tavallisten taatelintallaajien esteratsastus tapahtuu tietenkin aivan eri svääreissä kuin Anna-Juulia Kontiolla tai Michael Withakereilla. Sen sain todellakin tuta tänään kun intoa puhkuen kiipesin oman Nalberttini kyytiin.

Laiskuus, tuo yksi seitsemästä kuolemansynnistä,  tahtoi kyllä kovasti haitata treenejäni. En tietenkään ollut suunnitellut kunnon ratsastajan tavoin itselleni mitään järkevää tehtävää. Valmiiksi kasattujen esteiden hyödyntäminen johti aika omituiseen ristikko-voltti- ristikko-yritelmään. Ajattelin ratsastaa esteiden väliin pienen voltin, jossa teoriassa olisin voinut hakea kontrollin vaikkapa siirtymän kautta. Voltin tila jäi aika pieneksi, mutta ainakin maneesin seinä pakotti hummaani hieman hidastamaan.

Nalle toimi ennen hyppyjen aloittamista mielestäni aika kivasti ja kuuliaisesti ravissa ja laukassa, mutta jarrut valitettavasti jälleen katosivat esteillä. Olen yrittänyt sitkeästi ratsastaa myös kavaleteilla tavallisella kolmipalalla, mutta taidot eivät tahdo aina riittää. On hankala yhtälö ratsastaa rennolla kädellä ja kiskomatta, kun ratsu tahtoisi kauhoa eteenpäin kuin pikajuna. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen muutamasta onnistumisesta.

Lopputunnista hevonen nosti vaivattomasti myös meille vaikean oikean laukan. Lisäksi ravissa voisin melkein sanoa olleeni tilanteen herra. Jatkossa pitää vaan vielä enemmän ottaa neuvoista vaarin ja ratsastaa sitkeästi ravissa suorilla linjoilla kavaletti-seis-tehtäviä ja uskoa, että hevonen oppii jonakin päinänä odottamaan.

Tuntuu pahalta liikuttaa nuorta hevosta niin paljon, kuin olen nyt joutunut tekemään. Vapaapäivien jälkeen hallinta vain katoaa niin totaalisesti, että olen valitettavasti joutunut vähintään juoksuttamaan liinassa eikä todellista vapaata ole tullut kuin yhtenä päivänä viikossa. Kauraa Nalle saa vain puoli litraa aamulla ja litran illalla, joten eväistäkään en viitsisi juuri nipistää. 

Ratkaisu taitaa olla se, että joudun vain kertakaikkiaan harjoittelemaan enemmän. Onneksi meidän tallilla on tarjolla valmennusta säännöllisesti ja tallin omat ratsastuksenopettajatkin ovat olleen suureksi avuksi. Kiitos!

Kuvia ei nyt ole saatavilla, mutta katsotaan, jos joku haluaisi tulla kuvaamaan keskiviikkona Sepon valmennuksiin. Huomasin, etten ole laittanut videoita moneen kuukauteen, joten toivotaan, että saan kuvaajan.Hyvä puoli tässä kaikessa tuskassa on se, että umpihikisenä ja kaikkensa antaneena voi hyvällä omallatunnolla ottaa ison palan Iinan herkullista suklaakakkua. Kyllä elämä kaikesta huolimatta on aika ihanaa. Sittenkin, vaikka mahdollisuuteni tässä elämässä itse päästä Hihs-areenalle tulee tapahtumaan korkeintaan puomien nostajan tehtävissä.


lauantai 11. lokakuuta 2014

Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan

Lähden viikoksi lomalle Joensuuhun ja jätän bloginkin hetkeksi lepäämään. Nalle sai vielä hypätä muutaman kavaletin tänään. Edelleen meillä on aika paljon vauhtia ja aika vähän malttia, mutta viikon päästä alan kyllä aktiivisesti hakemaan kuuliaisuutta touhuun. Jalka on tuntunut kestävän hienosti, joten jatkossa Nalle saa liikkua ihan normaalisti viidesti viikossa sen verran, kun tarvis on kerrallaan. Hevonen tuntuu kyllä kaipaavan reipasta menoa ja tekemistä. Tänäänkin ratsastettavuus parani kovasti puolikkaan tuntimme lopulla.

Onnistuin jopa ratsastamaan koko tunnin estejalustimilla. Jostain syystä lyhyet jalustimet aiheuttavat hillitöntä kipua oikean säären ulkosyrjällä. Onko kenelläkään kokemuksia ja vinkkejä mikä auttaisi? Ilmeisesti jokin siellä ei tahdo venyä oikeaan asentoon. Tähän mun kauheaan etukenoon ei kyllä taida mikään auttaa, mutta ainakin näytän tosi iloiselta :D 


On ihanaa mennä kotiin lomalle, mutta ihan vähän harmittaa, kun Mikael Wahlmanin hyppytunti menee sivusuun. Onneksi Seppo tulee kuun lopussa ja ilmeisesti Miksukin rupeaa käymään säännöllisesti. Nyt pitää kuitenkin keskittyä ihan perusjuttuihin eli tahtiin ja tempoon. Nalle tahtoo mielellään edetä aika pitkänä, mikä johtaa jättimäisiin hyppykaariin ja laakaloikkiin. Iso laukka vaatisi alle paljon voimaa lähestymiset pitäisi saada sikäli kontrolliin, että hevonen edes alkeellisesti malttaisi odottaa. Yhdessä ei ainakaan saada tunaroida enää. Muuten voi käydä näin:


 Onneksi ihan jokainen hyppy ei epäonnistunut näin surkeasti. Tässä lisää Hennan ottamia kuvia. Kiitos <3









tiistai 7. lokakuuta 2014

Kiusaamisesta




Ylen teemailta käsitteli tänään koulukiusaamista. Aihe on minulle tärkeä jo ammattinikin puolesta, mutta haluaisin tässä kohtaa laajentaa näkökulmaa kiusaamiseen yleensä. Lapset kiusaavat toisiaan siellä missä kohtaavat: päiväkodeissa,  kouluissa, harrastuspaikoissa, leikkipaikoilla, kotikaduilla… Lista on loputon. Lisäksi myös aikuiset kiusaavat toisiaan. 

Opettajat saivat keskustelupaneelissa aika kylmää kyytiä. Moni koki, etteivät opettajat tee tarpeeksi kiusaamisen estämiseksi. Ryhmädynamiikan luominen ja yhteisöllisyyteen kasvattaminen ovat mielestäni asioita, joiden toteutuminen on pitkälti opettajien käsissä. Mutta uskokaa tai älkää, opettajan ammatti on vaikea ja ajoittain raskas. 

Olen viime keväänä tehnyt useita viikkoja kestävän työajanseurannan. Tulos ei ollut minulle yllätys. Työpäiväni venyvät helposti kymmenentuntisiksi. Toki iso osa työstä tapahtuu oman kotini seinien sisäpuolella. Kun moni työläinen viettää ansaittua vapaa-aikaansa, istun ainakin minä koneeni äärellä töitä tehden. Pitkät lomat kompensoivat työmäärää, vaikka usein kesäloman alettua olenkin väsymyksestä lähes sekopäinen. Silti vieläkin haaveilen tulevani paremmaksi opettajaksi.

Hyvän opettajan tulee olla asiantunteva, helposti lähestyttävä, herkkä lukemaan tilanteita ja oppilaita sekä riittävän vahva puuttumaan vaikeisiinkin asioihin. Parhaimmillaan auktoriteetti syntyy persoonasta pelon ilmapiirin sijaan. Omasta nuoruuestani muistan muutaman hienon opettajan. Heitä kunnioitettiin ja kuunneltiin, heidän mielipiteitään arvostettiin ja heidän pyyntönsä toteutettiin. Eikä opettajan todella tarvinnut kuin pyytää. Nuo opettajat ovat edelleen esikuviani. 

Muistan, kuinka ala-asteikäisenä haukuimme joitakin luokkamme hiljaisia poikia. Kadun sitä vieläkin. Parilta aikuisena tapaamaltani olen pyytänyt anteeksi. Se tuntui vaikealta ja oikealta yhtä aikaa. Vielä nykyisinkin minun on vaikea liittää ilkeitä tekoja omaan minäkäsitykseeni. Unohdamme mielellämme sen keitä emme halua olla. 

Joku teemaillan keskustelijoita mainitsi, että myös opettajat saattavat kiusata oppilaitaan. Ahdistuin hetkeksi. Naljailen mielelläni luokkahuoneessa. Huuomorintajuni on varmasti melko sarkastinen ja sanon toisinaan näkemykseni suoraan. Entä jos joku ihanista oppilaistani tai opiskelijoistani on nolostunut, ahdistunut tai kokenut itsensä  kiusatuksi? Itsekkäästi olen aina luullut olevani niin taitava ihmisten kanssa, että osaan lukea tilannetta, ryhmää ja yksittäisiä oppilaita. Mutta entä jos olenkin erehtynyt?

Nyt kolmekymppisenä tiedän millainen haluan olla. On turha kiillottaa sädekehäänsä. Puhun varmasti kanssaihmisistäni joskus selän takana ja aivan varmasti olen loukannut läheisiäni. Epätäydellisenäkin voin kuitenkin ylpeänä sanoa, että ilkeä ihminen en ole. En siedä ilkeyttä ympärilläni. Epäoikeudenmukainen kohtelu saa minut surulliseksi, vaikka en siihen itse olisi ollutkaan osallisena.

Usein ihmiset perustelevat omaa käytöstään sanomalla, että sitä saa mitä tilaa. Epämiellyttävälle tyypille on ok. olla ilkeä tai huonosti käyttäytyvää kohtaan voi itsekin käyttäytyä huonosti. Me aikuiset olemme kuitenkin esimerkkejä itseämme nuoremmille. Miten voin opettajana olettaa, että 15-vuotiaat kohtelevat toisiaan hyvin, jos en siihen itsekään kykene? 

Joskus on hirveän vaikeaa olla ystävällinen toiselle. Oman kokemukseni mukaan se kuitenkin kannattaa. Todella hankalastakin tyypistä voi paljastua hienoja piirteitä, kunhan ne vain osaa oikein sanoin ja teoin kaivaa esiin. Yhteisöllisyys ja ryhmädynamiikkaa syntyy vain yksilöistä. Sen jos onnistuisin omille oppilailleni aidosti opettamaan, en välittäisi yhtään, jos kukaan ei muistaisi milloin ensimmäinen maailmansota syttyi tai mitä tulonsiirroilla tarkoitetaan.  Koska kun oikeasti oivaltaa, miksi kannattaa olla hyvä, sen opin osaa ja muistaa niin koulussa, työpaikalla kuin vaikka tallillakin. 

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!