tiistai 9. joulukuuta 2014

Uskonasiat

Katselin pitkästä aikaa vanhoja valokuvia eilen ja huomasin, että huomenna 10.12 tulee kuluneeksi tasan neljä vuotta rakkaan Diksu-ruunani kuolemasta. Tuolloin hevonen oli jo toisen ihmisen omistuksessa. Maailman tuhmimmasta hevosesta oli tullut edes hieman kuuliainen niiden neljän vuoden aikana, joina olin sen kanssa jaksanut tapella.

Lopulta Diksulla ei riittänyt hyppy ihan sille tasolle kuin olisin halunnut. Suuren työvoiton jälkeen tuntui melkein luovuttamiselta myydä hevonen. Olin lentänyt sen selästä niin monta kertaa ja elänyt varmasti kaikki mahdolliset ratsastuksen vaaratilanteet läpi. Halusin harrastukselta kuitenkin enemmän.

Diksun kanssa ratsutusapuna toimivat Jatta Leinonen ja Aki Karhapää. Kuvassa Aki ja Diksu kenttäkisojen esteosuudella.

Nallessa ja Diksussa on paljon yhteistä. Kanssaharrastajani taitavat sääliä minua. En tiedä uskooko kukaan muu, että meidän yhteistyöstä tulee koskaan mitään. Minusta ratsastus on jossain määrin uskonasia. Minä näen meidät ylittämässä jonakin päivänä isoja esteitä hyvässä rytmissä ja tasapainossa. Täytyy kuitenkin ymmärtää muita. Raivokkaasti puhiseva hevoseni etenee kohti estettä melkein paikallaan loikkien. Pieni herpaantuminen ja ratsu lähtee kuin nappi housusta. Kyllä siinä vähemmästäkin tulee mieleen, että mitähän tuo ihminen itsestään oikein kuvitteli hevoskauppoja tehdessään :D


Mutta silti. Pienen hetken ajan välähtää pätkä hyvää, kontrolloitua laukkaa tai pyöreä hyppy. Niinpä jatkan harjoituksia. Mikäs sille mahtaa, jos on vähän höpsö. Hevoseni sopisi varmasti paremmin miehelle tai ammattilaiselle, mutta minä nyt en ole kumpaakaan. Enkä ole niin tyhmä, etten ymmärtäisi hankkia apua. Kaikki ratsuhevoseni ovat käyneet ammattilaisen alla. Nalle ei tule olemaan poikkeus. Katsotaan, mitä kevät tuo tullessaan.

Kiitos Iidalle ja Oonalle kuvaamisesta!




Meidän huonojen ratsastajien ainoa toivo on sokea usko tulevaisuuteen. Hevoseni on ehkä vaikea, muttei niin vaikea kuin minä olen itsepäinen. Joskus elämä on yllättävää aivan kuten viikonloppuna, jolloin sain kuin sainkin hillittömästi käyttäytyvän ratsuni ehjänä maaliin paikallisissa harjoituskisoissa. Ruusuke on tietenkin lisätty korvalliselle kuvankäsittelyohjelmalla...



6 kommenttia:

  1. Hieno hevonen ja sisukas ratsastaja, hyvä pari teistä vielä tulee :)

    VastaaPoista
  2. Kiva kommentti :) ainakin hevonen on mulle mieleinen ja se lienee harrastuksessa kuitenkin tärkeintä.

    VastaaPoista
  3. Mie niin muistan Diksu-herran ja sen yhdenkin kerran kun hieman Naumasessa lastattiin... :) no hulluja on oltu jokainen ainakin joskus ja edelleen yhtä hyväuskoisia siinä luulossa että vielä meistä joskus tulee jotain. Mutta onneksi se tunne kantaa pitkälle...yli niiden raskaidenkin päivien. Tsemppiä teille ja meille :) Kiva on lukea kuulumisia ja edelleen hyvin kirjoitat. Mie niin tahtoisin joskus nähdäkin vanhalla porukalla :) ehkä me vielä saadaan aikaiseksi joskus. Terkkuja vanhoille kamuille! T.Niina L.

    VastaaPoista
  4. Oi niitä aikoja Niina! Oispas mahtavaa, jos voitaisiin joululomalla kokoontua Naumasen vanhalla porukalla <3 Otetaanko tavoitteksi?

    VastaaPoista
  5. Otetaan!!!Jos vaikka punkkua ja piparia vaikka samalla? T.Niina

    VastaaPoista
  6. joo :D Ollaanhan yhteyksissä

    VastaaPoista