Tule Kuhmoisiin, tule ihmisiin!

Millainen paikka on Kuhmoinen? Joku huhuili vastauksia keskustelupalstalta. En kirjoittanut mitään. Jäin miettimään. Eräs vastasi että kyseessä on ihan samanlainen pikkukylä, kuin mikä tahansa muukin. Näinhän se varmasti on, mutta yli vuoden mittaisen observointijakson seurauksena voisin väittää, että Kuhmoisissa ja kuhmoislaisissa ihmisissä on omat erityispiirteensä. Yleensä enemmän hyvässä kuin pahassa. 

Kuhmoinen on paikkakunta, jossa ei ole yhtään katua. On vain kujia, polkuja ja teitä. Kukaan ei myöskään välitä, jos näitä teitä pitkin ratsastelee hevosellaan. Ratsukon peesiin kevyenliikenteenväylälle mahtuvat sulassa sovussa niin jalankulkijat pyöräilijät kuin potkukelkkamummotkin. Toisinaan tietä pitkin voi nähdä etenevän esimerkiksi moottorikelkan, mönkijän tai yksipyöräisen. Eikä siinä ole kenenkään mielestä mitään ihmeellistä. 

Kuhmoislaiset eivät tapaa olla kovin uskovaisia, mutta yksi uskomus tuntuu yhdistävän kansan syviä rivejä vahvana kuin ukkonen. Kuhmoislaiset uskovat, että paprikan siemenet ovat vaarallisen myrkyllisiä. Pohdimme kaverin kanssa syytä tälle tiukasti pinttyneeseen näkemykseen ja tulimme siihen tulokseen, että kaiken takana on täytynyt olla joku edesmennyt kotitalouden opettaja. Uskomus on kaiketi sittemmin edennyt suullisena perimätietona. Varoitus: Jos et halua tunnollesi loukkaantunutta kuhmoislaista, älä kyseenalaista paprikan siementen myrkyllisyyttä! 

Kuhmoisissa paikallinen baari on kaikkien ikäryhmien kantapaikka.  Ei ole lainkaan tavatonta, että samaisen lauantai-illan huumaan on eksynyt pöytäkunnallinen keski-ikäisiä ja toinen mokoma heidän jälkikasvuaan. Samaan ravitsemuslaitokseen mahtuvat kaikkien ammattikuntien edustajat. Viiden euron oluttuoppi symboloi tasa-arvoa. Kuhmoisissa eliitti ei yritä erottautua tavallisesta rahvaasta. Ovimiehille ei ole sopivaa ryppyillä. Todennäköisimmin hekin ovat sukulaisia tai vähintään entisiä naapureita. 

Kuhmoislaisia mersuja yhdistää trendi, johon en ole törmännyt missään. Kun Mrs. Doubtfiressä Robin Williams katkaisi vihapäissään mersun johtotähden kultaisella 1990-luvulla, en voinut uskoa, että niin voisi oikeasti kukaan tehdä. Kuhmoislaisille mersuille tähden loistaminen poissaolollaan on enemmä sääntö kuin poikkeus. Kenties joku paikallinen julkkis on kyseisen tähdenpoistotoimenpiteen keksinyt tehdä aikoinaan omalleen saaden buumin aikaan. Tai sitten paikallisilla ilkivallantekijöillä on surkea mielikuvitus. 

Vandalismiin on tosin vaikea uskoa. Kuhmoisissa luottamus kanssaihmisiin nousee ihan uusiin svääreihin.  Joskus tuntuu, että ihan tavallisella rivikuhmoislaisellakin on avaimet kaikkiin oviin. Yleisradion toimittajat kertoivat taannoin tehneensä juttua kunnantalolla.” Laittakaa lähtiessä ovet lukkoon”, oli joku huikannut. 

Kuhmoinen on sanalla sanoen viehättävä paikka. Pienuudellakin on puolensa. Jos joskus ei ole ihan varma omista asioistaan, niin aina voi kysyä vaikka naapurilta. Ja viimeistään silloin tuntee lopultakin tulleensa noteeratuksi aitona kuhmoislaisena, kun joku vieraspaikkakuntalainen kohtelee sinua väärin. Kuhmoislaiset puolustavat omiaan rotweilerin lailla. 

Kannattaisiko siis muuttaa Kuhmoisiin? Väittäisin, että kyllä. Jos tykkäät mökkeilystä ja vesistöistä, on viimeistään todettava, että Kuhmoinen on juuri siunua varten. Alueella on varmaan sata järveä ja ainakin tarinan mukaan perheen lemmikeilläkin on omat venepaikkansa. Kesäaikaan kylänraitilla on kuulemma liikennettä kuin Pariisin riemukaarella. Tuleva kesä tulee itsellenikin olemaan ensimmäinen. Ehkä opin taas lisää Kuhmoisista ja kuhmoislaisista. Nähtäväksi jää.