perjantai 27. heinäkuuta 2018

Tarkenee



Kyllä kesälläkin saa valittaa. Mustavalkoisimmat älähtävät heti, jos joku erehtyy parjaamaan hellettä. He perustelevat kantansa tökerösti linkkaamalla kuvia lumikinoksiin hautautuneista autoista muistutellen, että tätä on sitten tulossa taas! Oikeastihan talvihelvetin ja kesähelvetin väliin mahtuu monenlaista ihmislajille sopivaa säätilaa ja vaikka kesästä pidänkin, on mielestäni kohtuutonta, että joudun tätä nykyä käymään älylliset keskusteluni talomme kylmiössä yhdessä kevätsipulin ja hillopurkin kanssa.




Ja kyllä. Maksoimme mielellämme joulukuussa pari tuhatlappusta vastaavista +30 asteen olosuhteista Thaimaan lämmössä, mutta koska arkimiljööseeni ei kuitenkaan kuulu kaksi uima-allasta, meri, ilmastoitu hotellihuone ja hymyillen eteen kannetut virvokkeet, ei minusta tähänkään voi vedota.



Iloni ja lohtuni on Sssjjööönnggg (vai mikä se kaverini hassunkuuloinen punainen auto olikaan), jonka ilmaistoitu sisus on sulkenut minut syleilyynsä jo monta monituista kertaa suunnatessamme pitkille automatkoille katsomaan kisoja tai myyntihevosia.

On kivaa, että kaverit ostelevat uusia ratsuja, mutta samalla oma hevoskuumeen kiukaani sihahtelee sietämättömästi. Poden lämpöhalvauksen ohessa häiriintyneen kehonkuvan aiheuttamaa tilaa, joka saa minut aika-ajoin perusteettomasti uskomaan, että ihan totta voisin kiivetä jonkun hevosparan selkään. Oikeasti lopetin ratsastuksen jo ajat sitten ja pari kierrosta kiltin suomenhevosen selässä sai kesäkuussa hankitun nivusvamman äitymään niin pahaksi, että ratsastelut ovat saaneet jäädä sikseen. Vilkaisu maneesin peiliin oli myös aika lohduton. Ratsastuskypärän pukeminen ei tee merileijonasta urheilijaa.

Minä ja Nalle Oliver Karman valmennuksessa. Kuvittele tähän toppaliivin täytteeksi 15kg lisää, niin thats me today! Taustalla aina sopivasti muhkea Tähti ja ikilaiha Meija.


Pekka treenaa ahkerasti tallin hevosilla ja minä kuvaan ja kannustan kateudesta kukertavana. Kun tunnin tapahtumia vielä analysoidaan opettajan kanssa kepeästi jutustellen, en yleensä enää kestä, koska olen huono vaimo ja katkera ihminen, joka haluaisi itse ratsastamaan. Oikeasti Pekka ansaitsee kaikki mukavat jutut, koska hän on isänsä kanssa käyttänyt puolet kesälomastaan meidän ratsastuskenttätyömaalla.

Belinde on esteillä pekan lemppari tuntiheppa Kirjonurmen tallilta
Hertta katsomassa, kun "isi" ratsastaa.

Paikallisen kaivurifirman (Ansiomäen konepalvelu Oy) ja kahden työtä pelkäämättömän Pitkärannan yhteisellä panoksella syntyi pihaan ihan mukavan kokoinen kenttä (25x40m). Aitatolpat ovat vielä tilauksessa ja urakoitsijan suosituksesta kantava kerros jää yhdeksi talveksi painumaan, mutta katsotaan, jos lumien tulon jälkeen kentällä pääsisi jo vähän ratsastamaankin.




Pintamateriaalit päätän vasta keväällä, mutta suosituksia otetaan vastaan.



Lupaamani tallikuvat antavat yhä odottaa itseään, koska sattuneesta syystä en ole jaksanut tyhjentää karsinoita  rakennusrojusta. Kaikki aikanaan. Kuukausi pitäisi suunnilleen vielä kärvistellä mahan kanssa. Onneksi kaikki on mennyt tähän asti ihan ok. Ennen kaikkea olen säästynyt kaiken maailman mieliteoilta, pesänrakennusvieteiltä ja herkistymisiltä. Mitä nyt yöllä heräsin toden teolla murhetimaan, ettei meidän mukula ehkä ehdikään opetella ratsastamaan maailman hienoimmalla shetlanninponilla Otto-Villellä, jonka eilen kuulin olevan jo 20v.



Tässäpä näitä kuulumisia tällä erää. Koittakaa kestää toverit vaikka vielä on kesää jäljellä.

2 kommenttia:

  1. Huh, tuollaisen massun kanssa nää helteet mahtaakin olla todellista tuskaa... :-/

    VastaaPoista
  2. Totisesti �� -Miila

    VastaaPoista