Anteeksi

Anteeksi, kun en ole aikoihin ehtinyt kirjoittamaan. Sairausloma kävi yllättävän kiireiseksi ja kaikenlaista on tapahtunut. Polvi on parantunut hienosti ja toiveissa olisi, että parin viikon sisällä pääsisin hevosen selkään. Myös työt alkoivat superkiireisellä viikolla, mutta en valita. Oli aivan ihanaa palata sorvin ääreen. Uudet lukiolaiset ovat mahtavia. Hiljaisia mietiskelijöitä etupäässä, mutta fiksua ja reipasta porukkaa silti. Parasta oli kuitenkin palata oman luokan eteen. Mistä mulle aina siunaantuukin maailman paras ryhmä? Lomani aikana on syntynyt mm. ratsastuslinjan oma videoblogi ja tallinväkikin kehui, että tytöt ovat olleet todella aktiivisia.

Meidän luokkaretken rahankeräys on taas käynnistynyt. Opiskelijat ovat myyneet leffalippuja, hoitaneet riistanhoitoyhdistyksen kahvitusta ja halloween-discokin on suunnitteella. Vapise keski-Euroooppa. Täältä tullaan!

Hertta kasvaa kohisten. Isoja tai pieniä vahinkoja sattuu enää vain harvoin ja tänään lapsi oli jo ensimmäistä kertaa koko työpäivän päivähoidossa "mummolassa" eli Marjatan luona kilometrin päässä. Hertta osaa jo istua kauniisti. Välillä "paha Bertta" kuitenkin tulee kylään ja silloin meno on vallan mahdotonta. Eilen paineita päästiin onneksi purkamaan oppilaani Emmin pienen Nino koiran kanssa.

Nallellekin kuulu nyt lopulta hyvää. Koko vuoden vaivannut hammasongelma on liikahtanut eteenpäin. Viikko sitten ikenen alla kasvanut valtava sudenhammas leikattiin pois Teivon klinikalla ja treenit pääsevät jatkumaan taas ensi viikolla. Mahdollisesti viikon päästä sunnuntaina pääsen katsomaan, miltä meno nyt näyttää. Toivotaan nyt kaikki, että hampaiden osalta ongelmat olisivat ohi.

Olisi niin paljon asioita, joista haluaisin kirjoittaa. Viimeaikojen poliittinen tilanne kuohuttaa tunteita ja vaikka tilanne on vaikea, en voi yhteiskuntaopin opettajana olla salaa hykertelemättä innostuksesta. Lopultakin olemme palaamassa sellaiseen poliittiseen keskusteluun, jossa kaikki ei enää olekaan kaikille ihan sama. On syntynyt vastakkainasetteluja, aitoa kapinamielialaa, puolestapuhumista ja jopa pääministerin suora puhe, jollaista ei Suomi ole saanut kokea varmaan moneen vuosikymmeneen.

Myös pakolaiskeskustelu velloo kiivaana. Monet pakolaisina Suomeen tulleista ystävistäni ovat nousseet mieleeni viime viikkoina. Joskus vielä varastan aikaa ja kirjoitan aiheesta. Vai meneekö viaton heppablogi pilalle liian kantaaottavista teksteistä? Mitä mieltä olette. Kehotan kuitenkin kaikkia lukemaan anakin tämän ajatuksia herättävän blogikirjoituksen.

Palailen varmaan Nallen kuulumisiin sitten reilun viikon päästä toivon mukaan kuvien kera. Raikasta syksyä kaikille!