Varsoista ja vähän muusta

Kevät tulee ja moni pohtii tammansa astuttamista. Varsahaaveet ovat ihania ja joutilaiden tammojen omistajilta tiedustellaankin avoimesti astutussuunnitelmia ja orivalintoja. Kun elää saksalaisen pakastesperman ja oikein ajoitetun tammakiiman kuplassa, voi toisinaan hämärtyä, että ihmisten välisessä kanssakäymisessä lisääntyminen ei ole jalostusta tai koko yhteisön kahvipöytäkeskustelun avoin aihe. Ainakin, jos ei halua olla juntti ja sitähän me emme tavallisesti halua.

Milloin on kohteliasta kysyä toisen perheenperustamissuunnitelmista tai tiedustella, onko vyötärölle kasvanut vararengas spermiumin vai sinerbykoffin tekosia? Breaking News: Ei koskaan! Ihmiset kertovat kyllä mahdollisesta raskaudestaan kenelle haluavat ja jos joku todella lapsia tähän maailmaan aikoo pykätä, niin viimeistään 9kk jälkeen tiedonjanoisimmatkin juoruämmät voivat lakata puremasta kieleensä. 

Sillä on syynsä, miksi moni oikeastikin raskaana oleva, ei halua asiasta puhua ensimmäisinä viikkoina. Tällöinhän raskaus ei myöskään näy ulospäin. Asia varmistuu naiselle itsellekin vasta yleensä viikolla 12 ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa. Siihen saakka marketin raskaustestin heiveröinen viiva voi aivan hyvin olla tyhjä arpa: tuulimuna, monirakkularaskaus, keskeytynyt keskenmeno tai vaikka kohdunulkoinen raskaus. Ensimmäisillä viikoilla monen haaveet hurahtavat vessanpönttöön kerta toisensa jälkeen. Ne ovat asioita, jotka eivät kuulu koko kylälle.

Moni myöskin kipuilee sen tosiasian kanssa, että kaikille ei koskaan synny biologisia lapsia. Lasten ”tekemisestä” utelija voi todella pahoittaa toisen mielen. ”Eikö teidänkin olisi jo aika?” Mitäpä siihen sanoa: ” Eikö sinunkin olisi jo aika kaivaa se pää pois sieltä perseestä?”

Seuraava tarina on tiettävästi tosi ja tapahtui aivan toisaalla, pienessä kunnassa lähellä susirajaa. Jo pitkällä neljääkymmentä käyvä rouva epäili, että perheen lapsihaaveet saattaisivat vihdoinkin edistyä. Hän otti yhteyttä paikkakuntansa ainoaan neuvolaan ja jäi jännittyneenä odottamaan ensimmäistä käyntiä. Miehen lisäksi asiasta ei kerrottu kenellekään, koska väärä hälytys tai tavattoman yleinen varhainen keskenmeno olisi ollut suru myös mahdollisille tuleville isovanhemmille.  Autiossa odotushuoneessa nainen huokaisi helpotuksesta. Kenellekään ei tarvitsisi selitellä käynnin syytä. Neuvolassakin kaikki meni hyvin, mutta varmuus mahdolliselle raskaudelle saataisiin vasta monen monituisen viikon päästä. 

Kuitenkin kaksi päivää käynnin jälkeen nainen sai yhteydenoton kaveriltaan. Kaveripiiriin oli tullut varmantuntuinen epäilys, että nyt on pulla uunissa. Nainen oli järkyttynyt. Koska asiasta ei todellakaan tiennyt kuin kaksi ihmistä, mies ja terveydenhoitaja, eikä jonkun hassun viikon kestänyt mahdollinen raskaus mitenkään voinut näkyä, oli tilanne erityisen harmillinen. Nainen sanoi jyrkästi, ettei halua että tällaista juorua levitellään, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Kohta asiasta kuiskivat naisen asiakkaatkin. 

Muutaman päivän kuluttua juoru saavuttanut terveydenhoitajan ja hän teki jotain todella suoraselkäistä. Ammattilaisena terveydenhoitaja otti itse yhteyttä naiseen ja kertoi, että uusi tietokoneohjelma oli aiheuttanut ongelmia ja sen toimintoja selvitellessä oli toinen asiakas pieneksi hetkeksi saanut nähtäväkseen tämän kyseisen naisen tiedot. Muuta ei pienessä tuppukylässä tarvittu. Terveydenhoitaja oli todella pahoillaan ja hoiti asian ammattimaisesti. Hän myös jutteli toisen asiakkaan kanssa salassapitovelvollisuudesta myöhemmin. Harmi vain, että vahinko oli jo tapahtunut.

Enää naisen ei tarvinnut ihmetellä, mistä juoru oli saanut alkunsa ja kaikki, jotka asiasta tiesivät, kertoivat kuulleensa huhun tuon toisen asiakkaan perheestä. Perheenjäseniä nainen ei ollut nähnytkään kuukausiin. Hän päätti antaa asian olla. 

Jonkin ajan kuluttua uusi ikävä juoru tavoitti naisen. Nyt kerrottiin totena, että nainen olisi soittanut paikalliseen terveyskeskukseen ja raivonnut puhelimessa siitä, että hänen tietojaan olisi luovutettu vieraalle. Muutama viikko tästä levitettiin jo tarinaa, jossa nainen olisi itse vihjannut raskaudestaan asiakkaalle, joka sitten oli kertonut asiasta eteenpäin. Ilmeisesti tarinan alkuperäinen lähde teki kaikkensa syyn vierittämiseksi toisaalle. Lisäksi porukassa kummasteltiin, miksi nainen ylipäätään on niin pikkusieluinen, että edes pahoitti mielensä mokomasta asiasta. Huolestuttavien verikoetulosten kanssa nainen odotti ensimmäistä ultraansa ja päätti, että mikäli kaikki kuitenkin olisi kunnossa, hän pitäisi tästedeskin tarkasti mielessä, kenen kanssa jakaa elämänsä ilot ja surut. 

Tarinan kuultuani voin vain todeta, että onneksi omaan ystäväpiiriini ei kuulu kuvatun kaltaisia ihmisiä! Omat ystäväni eivät kuuna päivänä olisi lähteneet juoruiluun mukaan ja varmasti he olisivat myös kehottaneet juorun aloittajia hienotunteisuuteen. Tai jos innostuksissaan olisivatkin levitelleet asiaa ympäriinsä, olisivat he jälkikäteen pyytäneet sitä anteeksi. 

Mikäli joskus lapsia saisin ja raskaus myös etenisi ensimmäisten kriittisten viikkojen yli, kertoisin asiasta ensimmäisenä omille läheisilleni ja parhaille ystävilleni. He myös varmasti haluaisivat kuulla asiasta minulta itseltäni. Tässä kohtaa jatkan kuitenkin koiranpennun etsimistä ja varsojen ihastelua. Tallin rakennustyötkin etenevät kovaa vauhtia ja hevoskuume on megalomaaninen. Toivotan kaikille mukavaa kevättä!