Puuh

Täytyy kyllä sanoa, että hevonen on nyt päässyt ratsutukseen kreivin aikaan. Olen ollut ihan kamalan väsynyt kaikkien työjuttujen kanssa. Täytyy kyllä silti sanoa, että ilman omaa heppaa ei ole ainakaan mun kohdalla mitään elämää. Toisaalta tauko tallilla käymisestä ja ratsastuksesta lisää motivaatiota. Tuskin maltan odottaa, että Nalluri palaa kotiin sunnuntaina.

Ratsutusjakso on varmasti ollut sekä kuskille että hevoselle työläs. Varovaista edistystä on kuitenkin nähtävissä. Nallen haasteellisuus piilee siinä, että se on iso ja vahva, mutta samalla tietyllä tavalla herkkä.

Voi kuinka ikävä mulla sitä on. Ja oispa jo kesä :)

Laittelen ensi viikolla sitten fiiliksiä, kun heppa on koeajettu.