Vähään pitää olla tyytyväinen. Päästiin ensimmäistä kertaa
kuukausiin hyppäämään pientä, neljän esteen rataa. Ensimmäisen linjan
kanssa meinasi kyllä tulla tenkkapoo, kun yli-innokas ratsuni pisti pään
tanaan ja puhtaasti ryösti kolmen laukan välissä ainakin kymmenen
kertaa. Siitäkin selvittiin lopulta kohtalaisesti. Muutenkin pienille
esteille Nalle etenee ilman mitään järkeä. Pistin sarjan b-osan ihan
esteen kokoiseksi ja sarjalle hevonen jarruttikin ihan omatoimisesti.
Kyllä esteratsastus on parasta. Nalle on ehdottomasti vaikein hevonen, jonka selässä olen ikinä istunut, mutta kun oppii iloitsemaan pienistä onnistumisista, niin ratsastus voi silti olla ihan mukavaa.
Osaisiko joku muuten vinkata meille hyppykuolainta. Tänään kokeilin suoraa kumikuolainta eikä sekään oikein ole hyvä. Nivelellä hevonen on hieman liian vahva innostuessaan. Ehdotuksia otetaan vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti