Kisaturistina

Kilpaileminen ei ole pelkästään mukavaa, se on koukuttavaa ja tavattoman kallista. Kilpailemiseen höyrähtänyt siirtää tieltään vaikka vuorijonoja mahdolistaakseen kaksi minuuttia este-tai kouluradalla. Kisaturistina on aikaa tarkkailla ympäristöään. Korpikylän Spring Tour tarjosi sekä mahtavat puitteet että hienon sään bongaukselle. 

Jokaisen huolitellun ratsukon takana on lukematon määrä työtunteja ja toisinaan karvaita pettymyksiä. Kauniisiin huopiiin ja korvahuppuihin kuorrutetut hevoset edustavat sitä, mitä mitä kisoissa haluammekin nähdä. Todellisuus kotitallilla on kuorrutettu usein ihan siihen itseensä. Kun hevonen on kisakunnossa ja elämä hymyilee, emme muistele puolentoista vuoden takaista jännevammaa, hajonneita aitoja tai kuran kovettamia loimia.  Hieno rata kuittaa kaksi tuntia kestäneen hevosenlastausoperaation. Ruusukkeen liukkaat nauhat vilistävät ihanasti sormien läpi. Ei haittaa, vaikka hevosen hampaanjäljet edelleen kuumottavat käsivarressa. 

Hevosharrastus muuttaa ihmistä. Tärkeysjärjestyksemme muuttuu. Zalandon sivuilla on kätevä nappi, jolla voin määrittää selailtavien ostosten maksimihinnan. Sellaista ei tunnu hevosasioissa olevan. Hevonen tekee nykyihmisestä myös primitiivisemmän. Minusta ei ole lankaan outoa tuoda hevosen kuumemittaria kotiin, jos oma on mennyt rikki. Työkaverit tuskin ajattelisivat samoin. Jos hevonen on saatava koppiin, voin hyvin halkaista houkuttimeksi tarkoitetun omenan hampaillani –sittenkin, jos omena on pyörinyt pitkin turvekuivitettua trailerinpohjaa. 

Jaakko Saariluoman keikka Sibelius-talossa meinasi uhkaavasti jääädä kisakiireiden takia haaveeksi. Jostain syystä vaatteiden vaihtaminen ratsastuskisojen parkkipaikalla tuntui ihan luontevalta. Ovatko alusvaatteet lopulta bikineitä kummemmat? Kampa unohtui kotiin ja kaksi sekuntia harkitsin lainaavani kaverin hevosen harjaa räjähtäneen kuontaloni taltuttamiseksi. Puoli litraa vettä suoraan päähän ja nuttura ajoivat onneksi saman asian. Saavuimme paikalle neljä minuuttia ennen esityksen alkua. 

Vaan mahtuu elämään muutakin. Kävin katsomassa viime viikolla asuntoa. Se ei tuntunut samalta kuin jos olisin käynyt katsomassa vaikka uutta hevosta. Asunnon katsominen ei vain herätä mitään suuria intohimoja. Jossainhan ihmisen on asuttava! Ehkä olen vain liian väsynyt innostumaan.

Onneksi kesäloma on ihan pian täällä. Onnea kaikille koulunsa päättäneille!