Konis-hepressiivisyys (ICD-10: F09)

Kaksisuuntaiselle hevosmielihäiriölle eli konis-hepressiivisyydelle on ominaista toisiaan tihenevin välein seuraavat mielialojen vaihtelut. Sairausjaksojen välillä henkilö voi olla täysin oireeton, mutta saattaa kärsiä myös lievistä hamstraus, paniikki- tai muista oireista.

Hepressiivisyysjaksot eivät eroa oirekuvaltaan tyypillisistä masennustiloista, mutta niissä voi ilmetä tavallista voimakkaampia itsesyytöksiä. Toisinaan potilas projisoi tunteitaan voimakkaasti erityisesti nuoriin equus caballus-lajin edustajiin. Tällöin oirekuvaan voi kuulua aggression tunteita, meetwurstin himoa tai jopa lännenelokuvien katselua. 

Hepressiivisyysjaksot eivät välttämättä aina ole luonteeltaan lääkehoidosta hyötyviä tiloja. Hetkellistä helpotusta oireisiin voi saada kaakaopapua sisältävistä tuotteista. Myös pikaruoan on joissakin tutkimuksissa osoitettu helpottavan potilaan oloa. Pitkittyessään heprsessiivisyys voi kuitenkin johtaa potilaalle haitallisiin toimintoihin, kuten liialliseen päihteiden käyttöön, joten ongelmien työstämiseen vakavissa tapauksissa suositellaan tiivistä ja tukevaa psykoterapeuttista suhdetta.

Konia-jaksojen tyypillisiä piirteitä ovat vähintään viikon yhtäjaksoisesti kestävä, poikkeuksellisen kohoava mieliala. Usein kohonneeseen mielialaan liittyy myös toiveikkuus. Koniassa olevan aktiivisuus, puheliaisuus, ajatuksen riento ja itsetunto ovat voimakkaasti kohonneet. Koniavaiheessa potilas ratsastaa hevosellaan aktiivisesti ja mielellään. Hänen unentarpeensa on selvästi vähentynyt ja henkilöllä on ratsastusurheiluun liittyviä eriasteisia suuruuskuvitelmia. Usein hän tuhlaa rahaa arvostelukyvyttömästi, osallistuu kritiikittömästi valmennuksiin ja puhuu hevosestaan lakkaamatta pelkkää hyvää.

Eri henkilöillä sairausjaksojen määrä vaihtelee elämän aikana suuresti muutamasta jaksosta useisiin kymmeniin. Yli 90%:lla ensimmäinen sairausjakso ilmenee henkilön hankittua käyttöönsä nuoren hevosen. Taustalla saattaa olla, jokin aivo- tai muu somaattinen sairaus. Ensimmäisen sairausjakson jälkeen sairausjaksot toistuvat yleensä 1-3 kk välein siihen saakka, että hevonen täyttää 15. Hevosen suolisto-, nivel- tai jännevauriot saattavat lisätä sairausjaksojen tiheyttä ja johtaa Konis-heprsessiivisyyden nopeasykliseen muotoon. Asianmukaisella hevosenhoidolla ja vaaranpaikkojen minimoimisella voidaan vain harvojen näkemysten mukaan vähentää syklien tiheyttä (M. Mantsinen ym. 2014)  

Konis-hepressiivisyydestä kärsivälle on arvokasta, jos hänen puolisonsa, vanhempansa ja tallikaverinsa voivat tukea häntä sairauden eri vaiheissa. Oireiden ensimmästen varomerkkien ilmetessä on tärkeää ottaa nopeasti yhteyttä ratsuttajaan tai valmentajaan. Ensihoitona potilaalle voidaan näyttää videomateriaalia onnistuneista ratsastuskokemuksista. Myös valaiden ääntelyn on todettu rauhoittavan etenkin hypokonian ja heprsession nopeasyklisestä sekamuodosta kärsivää potilasta.  Kokemuksen mukaan etenkin kouluratsastukseen liittyvät stressitilanteet voivat lisätä alttiutta sairastua uuteen jaksoon. Erilaisten stressitilanteiden välttäminen ja hevosenhallinnan opettelu voi vähentää sairastumisalttiutta. Erilaiset rentoutumiskeinot ja muut kuin hevosharrastukset voivat olla arvokkaita stressin hallinnassa.  Sairauden paranemisen kannalta on aina eduksi, jos sairausalttiudesta kärsivä voi tallipaikallaan avoimesti puhua sairastumisalttiudestaan muiden hevosihmisten kanssa.  Lisää tietoa häiriöstä: www.konishepressiivisyys.fi/