torstai 2. lokakuuta 2014

Onko häppee olla noppee?

Ah autuas tunteiden skaala. Hevosharrastus on jälleen antanut minulle parastaan. Pahimman menopaussin koursissa kärvistelevä keski-ikäinen nainenkaan ei voi tietää, mitä mielialanvaihtelut sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoittavat. Paitsi jos hänkin on hevosihminen.

Viime viikolla koin puhdasta iloa, kun kaverini kysyi, haluaisinko hypätä hänen hevosellaan  yhden luokan meidän tallin seuramestaruuskisoissa. Ai haluanko? Kisakuumeeni on noussut viime viikkoina siihen pisteeseen, että hyvä jos en ole haastanut jo oppilaitani kädenvääntöön tai muuhun vastaavaan. Kilpaileminen on huippua. 

Kisaratsuni oli minulle aivan uusi tuttavuus, mutta hyvin koulutetulla ja tasaisella hevosella uskalsin lähteä radalle ilman testiajoja. Eikä Dina-tamma tuottanut pettymystä. Sen sijaan koin ison ja iloisen yllätyksen, kun puksutimme uusinnan nopeimman ajan! Tässä pari kuvaa.






Tunnetilojen vuoristoratani kohosi kuitenkin silkaksi epätoivoksi heti alkuviikosta, kun tuhma hevoseni kieltäytyi yhteistyöstä kengittäjän kanssa. Takasiin ei päästy käsiksi millään ilveellä ja niinpä harjoituksia joudutaan jatkamaan ensi viikolla.

Eilen osallistuin Nallen kanssa puolikkaalle kouluvalmennustunnille. Päivän fiilis oli lähinnä häpeä, kun heppani loikki menemään kuin aropupu pitkin maneesia. Kouluratsastusta emme juurikaan päässeet esittämään, mutta ainakin heppani osoitti olevansa varsin nopea otus. Valmentajamme Seppo Laine on korrektisti käyttäytyvä mies eikä sanonut mitään, mutta voisin kuvitella hänen ajatuksensa: "Tyhmä tyttö on ostanut tuhman hevosen". Illan hämärä onneksi kätki punan kasvoillani. Saatoinpa hieman sisuuntuakin. Seuraavassa valmennuksessa Seppo saa nähdä kuuliaisen nuoren ratsun ja päättäväisen ratsastajan.

Tarinani päättyy tällä kertaa kuitenkin onnellisiin hetkiin. Valmistauduin vähintään eilisen kaltaiseen kiiturisuoritukseen, mutta toisin kävi. Nalle kävi kuin kello. Kaikki kiire oli poissa ja sain nautiskella ihanasta puolituntisesta rauhallisen ja toimivan hevosen kyydissä. Ratsastuksen kruunasi puolen tunnin maastokävely tunnin päätteeksi. Kolminkertainen huraahuuto Nallelle!


Huomenna teemme vain pienen kävelylenkin, mutta nähtäväksi jää, josko ensi viikolla uskaltaisin ottaa kuvioihin pari kavalettia.

Asiasta kolmanteen. Kaipailisin teiltä rutinoituneilta blogspotin käyttäjiltä vinkkejä uuden sivuston järjestämiseen. Miten ulkoasusta saisi persoonallisemman? Mitään banneria en taida osata tehdä. Entä pitäisikö etusivun lisäksi luoda muitakin sivuja? Kaikki neuvot ja toiveet otetaan ilolla vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti